Eläketurvakeskus on julkaissut tutkimuksen, jossa tarkasteltiin
suomalaisten säästämistarpeita ja niiden toteutumismahdollisuuksia
vuosina 2011 ja 2014. Lähes 60 prosenttia kotitalouksista säästää
tutkimuksen mukaan niin sanotun pahan päivän varalle. Useat meistä
saattavat kokea, että ”paha päivä” on erityisesti silloin, kun vanhuuden
krempat vaivaavat. Tutkimuksen mukaan yksityinen eläkesäästäminen ei
ole lisääntynyt, vaikka samaan aikaan luottamus lakisääteiseen
eläketurvaan on heikentynyt.
Yksilöllisten eläkevakuutusten myynti on romahtanut useiden poukkoilevien veromuutosten takia, eivätkä pitkäaikaissäästötilitkään ole myyneet. Viime vuonna uusia eläkevakuutussopimuksia tehtiin enää 616 kpl. Taloudellinen taantuma on myös vaikuttanut. Entistä merkittävämpi syy on se, ettei ole varaa säästää pienituloisuuden, työttömyyden tai työkyvyttömyyden takia.
Finanssiala on jo pitkään kiinnittänyt huomiota hyvinvoinnin rahoitukseen ja korostanut ihmisten oman varautumisen tärkeyttä etenkin vanhuuden varalle. ETK:n tutkimuksessa selvitettiin 35–67-vuotiaiden säästämishalukkuutta ja kykyä. Tärkeää on kuitenkin kiinnittää huomio tätä myöhempään aikaan. Usein on niin, ettei aktiiviaikana rahaa jääkään säästöön. Kuten tutkimuskin vahvistaa, noin 90 prosentilla haastatelluista säästäjistä ja 66 prosentilla talousrajoitteiden vuoksi säästämättä jättäneistä on omistusasunto.
Suomalaisten elintaso on lähes kymmenkertainen vuoteen 1950 verrattuna ja yksityistä varallisuutta on noin 500 miljardia. Merkittävä osa varallisuudesta on sidottu tavallisten ihmisten asuntoihin ja metsäomaisuuteen. Kaikkein varakkaimpia ovat 65–75-vuotiaat. Useille keskituloisille eläkeläisille on kertynyt varallisuutta velattoman oman kodin lisäksi kesämökin ja metsäpalstan muodossa.
Finanssialan mielestä olisi jo aika keskustella vakavasti oman varallisuuden muuttamisesta vanhuuden ostovoimaksi. Tämän pitää tapahtua vapaaehtoisesti ja joustavasti. Perinnön jättämisen sijaan esimerkiksi kertamaksuisella eläkevakuutuksella voisi purkaa säästöjä (vapaa-ajan asunto, metsäomaisuus) ja siten täydentää eläketuloa. Näitä tuotteita ei kuitenkaan ole markkinoilla, koska niiden verotus on rankaiseva (verotetaan sekä pääomaa että tuottoa). Hallitus on ohjelmassaan luvannut selvittää kertamaksuisen lisäeläkkeen verokohtelun ja toiveissamme on, että asia lopulta etenee.
Ihmisten asenteissa on myös tapahtumassa muutos. Yhä harvemmat ovat jättämässä perintöä seuraavalle sukupolvelle.
Ihmiset käyttävät rahansa nyt omaan hyvinvointiinsa ja varautuvat vanhuuden hoiva- ja hoitotarpeeseen. Tämä onkin viisasta. Miksi yli kahdeksankymppinen jättäisi omaisuuttaan kuusikymppisille, hyvin toimeentuleville lapsilleen? Ei minkään takia.