Nyt on aika mennä uurnille unelmoimaan – soteuudistus ei ole vielä valmis

======
“There are things known and there are things unknown,
and in between are the doors of perception.” -Aldous Huxley
======

Aluevaalien ennakkoäänestys alkaa tällä viikolla. Toistaiseksi suurta vaalikuumetta ei vaalikentillä ole nähtävissä – tuskin edes pientä lämmön nousua.

Olemmeko me suomalaiset niin lopen kyllästyneitä pitkälle toistakymmentä vuotta kestäneeseen sotevalmisteluun, ettei nyt h-hetkellä kiinnostus enää syty?

Vaikka tiedostamme, että vaaleissa jaetaan maallista valtaa ja mammonaa miljarditolkulla, meidät on kyllästetty hallintohimmeleillä, impivaaralaisella uuskielellä ja loputtomilla poliittisilla taistoilla. Aktiivinenkin kansalainen on tippunut kärryltä jo viime vuosikymmenellä. Asia ei enää uppoa.

Mistä hakisimme motivaation lähteä uurnille? Auttaisiko tässä asennemuutos? Jollei mitään muuta voi tehdä, niin usein auttaa, kun vaihtaa näkökulmaa. Ottaa uuden perspektiivin.

Mitä jos siis puhuisimmekin unelmista? Niistähän näissäkin vaaleissa viime kädessä on kyse.  

Olen varma siitä, että meillä suomalaisilla on näkemyksiä siitä, millainen olisi unelmatila peruspalvelujen suhteen. Millainen olisi haaveiden neuvola? Kun alle kouluikäinen kirkuu suoraan huutoa korvatulehdustaan, miten hyvinvointiyhteiskunnan pitäisi tilanteessa toimia? Kun läheinen ikäihminen ei enää pärjää yksin kotona, miten apu saadaan perille tai sopiva hoiva ja huolenpito järjestettyä?

Soteuudistus on valmis vain paperilla ja valittavat aluevaltuustot antavat sille sisällön. Ei siis ole sama, ketkä valitaan luomaan palvelutasojen sisältöjä ja lunastamaan kansalaisten lupauksia. Kuka vastaa unelmistamme?

Vaikka vastakkainasettelun tietoinen lietsominen ei yleensä ole hedelmällistä, niin on hyvä ymmärtää, että vastakkaisasettelua on eikä siitä päästä eroon vain kuvittelemalla se pois.

Arkemme kannalta isoja valintoja joudutaan välillä tekemään myös vastakkaisten intressien välillä. Nollasummapeli on kielteinen käsite, mutta sitä hyvinvointialueiden päätöksenteko tulee hyvin pitkälle olemaan. Jos halutaan lisätä, parantaa ja panostaa esimerkiksi lapsiin ja nuoriin, tämä voi tarkoittaa vähemmän resursseja esimerkiksi vanhuksille. Valinnoilla on siis seurauksia. Kaikkia unelmia ei voida mahdollisesti toteuttaa yhtäaikaisesti. Joidenkin unelmien on annettava odottaa.

Mielenterveyden horjuminen

Oma soteunelmani liittyy lapsiin ja nuoriin ja heidän mielenterveyspalveluihinsa. Mielen hyvinvoinnissa pelissä on koko tulevaisuutemme.

Kansakuntamme henkinen hyvinvointi ja huolestuttavasti levinnyt nuorten pahoinvointi eivät ole vain korona-ajan ilmiö, vaikka pandemia on kärjistänyt ongelmia ja lisännyt eri elämäntilanteessa olevien ihmisten eroja.  

Nuorten mielenterveyspalvelut kaipaavat kipeästi uusien aluepäättäjien huomiota: yhtään nuorta ei ole hukattavaksi. On todella huolestuttavaa, että mielenterveys nousi vuonna 2019 yleisimmäksi syyksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen. Hintalappu on kansantaloudelle suuri, vaikkakin sitä ei ensisijaisesti tässä pidä tuijottaa. Mielenterveytemme horjumisen inhimillinen hinta on vielä niin paljon isompi asia.

Raha, kustannukset, palveluvastuuvelka. Nämä ovat asioita, joista pitää pystyä puhumaan avoimesti. Aluepäättäjien on uskallettava olla avoimia siinä, miten resursseja jaetaan ja mitä unelmiimme liittyviä lupauksia kulloinkin on mahdollista lunastaa.

Mitä meille luvataan?

Ihmisillä on oikeus tietää, mitä he voivat yhteiskunnalta odottaa ja miltä osin vastuu on yksilöllö itsellään. Siksi hyvinvointialueiden on annettava palvelutasoista asukkaille selkeät lupaukset samalla kun alueiden taloudesta on huolehdittava.

Täsmällinen tieto palveluiden sisällöstä tekee läpinäkyväksi sen, mihin kansalainen voi varautua omakohtaisesti halutessaan.

Kaikessa emme voi nojata pelkästään julkisiin palveluihin. Yksityisen rahoituksen käyttäminen palvelujen täydentämiseen pitää olla mahdollista esimerkiksi palvelusetelien avulla. Kun aluevaltuusto voi lisätä kansalaisten valinnanvapautta, sen pitää se tehdä.

Tiedämme, että ikärakenteestamme johtuen palvelutarpeet ovat kasvussa. Alueiden välillä on kuitenkin merkittäviä eroja siinä, miten väestö jakautuu lapsiin ja nuoriin, työikäisiin ja eläkeläisiin. Yhdenvertaisuus lain edessä kaikkialla maassa on kuitenkin kaikkien hyvinvointipalveluiden lähtökohta.

Kaikkea ohjausta ei pidä jättää aluevaltuustoille. Julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden yhtenäinen taso eri puolilla Suomea pitää viime kädessä varmistaa riittävällä valtakunnallisella ohjauksella. Hyvinvointialueiden tuleekin kertoa selkeästi järjestämiensä palveluiden tasot ja näiden tulee olla yhtenäiset koko maassa.

Mennään kaikki uurnille unelmoimaan. Ja valitsemaan päättäjät, jotka uskaltavat tehdä valintoja. Ja antavat myös meidän omille valinnoillemme sijaa.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Verkkouutiset-blogissa.