Viime kuukausina on käyty vilkasta keskustelua suomalaisten kotitalouksien velkaantumisesta. Keskustelun ytimessä on ollut kulutusluottojen ja taloyhtiölainojen määrän ripeä kasvu. Sipilän hallitus käynnisti noin vuosi sitten syksyllä työryhmätyöskentelyn ylivelkaantumisen teemaa pohtimaan. Kotitalouksien velkataakan kasvu on nostettu esiin myös nykyhallituksen ohjelmassa.
Valtiovarainministeriön työryhmä jätti mietintönsä lokakuun alussa. Mietinnössä on runsas arsenaali uusia keinoja, joilla on tarkoitus hillitä velkaantumisen kasvua ja ylivelkaantumista. Kasaan saatiin mittava paketti, jonka kaikista osista ei suinkaan ollut työryhmässä yhteisymmärrystä. Esimerkiksi Finanssiala ei kaikilta osin pitänyt työryhmän ehdotuksia perusteltuina ja se jättikin mietintöön täydentävän lausuman. Kyse ei kuitenkaan ole eriävästä mielipiteestä, sillä myös toimialalla on tahto löytää toimivia ratkaisuja velkaantumisongelmiin.
Tavoitteena valmistelussa olevissa uudistuksissa tulisi olla, että viranomaiset saisivat uusia välineitä puuttua liialliseen velkaantumiseen. Keinojen pitäisi olla myös pankkien ja muiden luotonantajien näkökulmasta toteuttamiskelpoisia ja kustannuksiltaan kohtuullisia.
Työryhmän mietinnöstä käynnistetty laaja lausuntokierros päättyi perjantaina 29.11.2019. Toivottavasti valtiovarainministeri Mika Lintilän johdolla tapahtuva jatkotyöstö huomioi annetun palautteen.
Olennaista on kohdistaa toimenpiteet sinne, missä ongelmia on. Noin kaksi kolmasosaa kotitalouksien luotoista on asuntoluottoja, joiden osalta ylivelkaongelmia ei ole esiintynyt. Asuntoluottokannan kasvu on ollut maltillista useita vuosia eikä merkkejä ylilyönneistä ole. Silti ministeriön työryhmä esittää uusia rajoitteita myös asuntoluottoihin. Julkisuudessa eniten huomiota ovat herättäneet tulosidonnainen velkakatto sekä asuntolainojen enimmäispituuden rajoittaminen. Nämä toimet puuttuisivat monella tavoin siihen, miten paljon ja millä ehdoin kotitalous voi saada luottoa ja niillä saattaisi olla monia haitallisia sivuvaikutuksia esim. nuorten ensiasunnon ostajien ja työn perässä kasvukeskuksiin muuttavien ihmisten osalta.
Keinojen tuettava työllisyystavoitetta
Erityisesti tulosidonnainen velkakatto voisi tehdä esimerkiksi nuorten lapsiperheiden ensiasunnon hankkimisen vaikeaksi etenkin kasvukeskuksissa, joissa asuntojen hinnat ovat korkeat. On tärkeää huolehtia siitä, että kotitaloudet voivat jatkossakin muuttaa joustavasti työn perässä paikkakunnalta toiselle. Tämä on edellytys sille, että toimintaansa laajentavat yritykset löytävät lisää työvoimaa ja talouskasvu jatkuu. Ja että hallituksen tavoite 75 prosentin työllisyysasteesta toteutuu.
Ilman perusteellista vaikutusarviointia emme tiedä kuinka suuri merkitys asuntomarkkinoiden häiriintymisellä uuden velkasääntelyn myötä on työllisyydelle. Kattava vaikutusarviointi on välttämättömyys. Miten luoton hakeminen ja saatavuus muuttuisivat kotitalouksien näkökulmasta? Kuka saisi luottoa ja kuka ei? Kohdistuvatko kaavaillut toimenpiteet ylipäätään oikeisiin ongelmiin? Näihin kysymyksiin tarvitaan nyt vastauksia.
Olennaisia ovat esitysten yhteisvaikutukset. Velkaantumista hillitsevät toimet vaikuttavat usein työvoiman liikkuvuuden ohella myös vuokra-asuntomarkkinoihin, kotitalouksien väliseen tasa-arvoon ja asuntojen hintoihin. Vaikutusarvioita tehtäessä ja velkaantumisen riskejä arvioitaessa olisi velkojen ohella otettava huomioon myös kotitalouksien rahoitus- ja muun varallisuuden määrä sekä sen jakautuminen kotitalouksien kesken. Vain tällä tavoin saadaan oikea käsitys erilaisten riskien vakavuudesta. Suomessa kotitaloussektorin rahoitusvarallisuus on tätä nykyä huomattavasti suurempi kuin velkojen yhteismäärä.
Vaikutusarvion pohjalta ehdotuksia on täsmennettävä ja tarvittaessa karsittava, jotta niistä saataisiin selkeä ja toimiva kokonaisuus.
Kirjoitus on alun perin julkaistu Verkkouutiset-blogissa.