Nuoriso on ollut ajast’aikaan pilalla – muttei taloustaidoissa

Nuoriso on ollut aikuisten mielestä vuosisadasta toiseen pilalla, mutta ilahduttavasti ja virkistävästi syyt ovat vaihdelleet – pahantahtoinen ilmaus tarkoittanee sitä, että nuorison tiedot, taidot ja arvostukset (sekä yleinen virkeys) poikkeavat vanhempien ikäluokkien vastaavista. Näin ollen nuorten ihmisten ongelmat ovat toisenlaisia kuin aiempien ikäluokkien ja toisaalta he pesevät vanhempansa monissa asioissa.

Yksi asia, jossa meidän ei tarvitse ripotella valtavasti tuhkaa nuorison päälle, on taloustaidot. Kaksi vuotta sitten saatujen PISA-tutkimusten tulosten mukaan suomalaisnuoret olivat 20 vertailumaan joukosta jaetulla toisella sijalla talousosaamisessa yhdessä Kanadan kanssa. Kärkipaikkaa piti Viro. Suomalaisnuorten osaamisessa on kuitenkin isoja eroja. Sosioekonominen tausta vaikutti suomalaisnuorten talousosaamiseen merkittävästi. Huonommista lähtökohdista ponnistaneilla nuorilla osaaminen oli selvästi heikompaa kuin koulutettujen ja hyvin toimeentulevien vanhempien lapsilla.

Kyllä meillä Suomessa talousosaamisongelmia silti on, vaikkei nuoriso sen suhteen olekaan pilalla, se on selvää. Maksuhäiriömerkintöjen määrä on pienestä laskusta huolimatta lähes 400 000, ja mediassa paljon esillä olleet erilaiset huijaukset muodossa tai toisessa ovat suorastaan heinäsirkkojen kaltainen vitsaus. Maksuhäiriömerkinnät alkoivat joulukuun alussa poistua kuukauden kuluttua siitä, kun häiriön aiheuttanut velka on maksettu. Tämän toivotaan kannustavan velallista hoitamaan asiansa kuntoon eli maksamaan velkansa, vaikka niistä olisi jo syntynyt maksuhäiriömerkintä. Muutos on merkittävä, sillä tähän asti tieto maksuhäiriöstä on seurannut ihmistä 2–4 vuoden ajan.

======
Merkittävän osan petoksista pystyisi välttämään
paremmalla talouslukutaidolla, kyvyllä hoksata,
että nyt minua yritetään huijata.
======

Huijausten uhreina on kaikenikäisiä, mutta eniten rikollisilla on voitettavaa työikäisten ja ikääntyneiden petoksilla. Petosten tehtailu on raskasta rikollisuutta, jolla on uhrilleen pahimmassa tapauksessa todella raskaat seuraukset. Ilmiötä on kitkettävä puuttumalla suoraan itse rikolliseen toimintaan, mutta vastuuta on kansalaisellakin. Merkittävän osan petoksista pystyisi välttämään paremmalla talouslukutaidolla, kyvyllä hoksata, että nyt minua yritetään huijata. On osattava olla varuillaan.

Talousosaamista on aina helpoin edistää nuorten kohdalla. Lapset ja nuoret ovat saavutettavissa ja tavoitettavissa koulujen kautta – oppiminenhan on heidän työtään. Aikuisten ihmisten tavoittaminen on tässä mielessä paljon vaikeampaa. Vaikka suomalaisnuorilla menee pääosin hyvin, kannattaisi heidänkin talousosaamisensa parantamiseksi kääntää ainakin ne helpoimmat kivet.

PISA-tutkimuksessa suomalaisoppilaista selvästi suurempi osuus (71 %) kuin OECD-maiden oppilaista keskimäärin (50 %) ilmaisi saavansa talousosaamiseen liittyvää tietoa opettajiltaan. Lisäksi opettajilta saadulla tiedolla oli vertailumaiden voimakkain yhteys osaamiseen. Kaikissa muissa OECD-maissa opettajilta saadun tiedon yhteys osaamiseen oli negatiivinen – eli suomeksi se tarkoittaa sitä, että parempi olisi ollut, kun eivät olisi opettaneet lainkaan. Kieroon kasvattivat.

Kunnia siis kuuluu suomalaisille opettajille. He eivät vain itse ole kovin luottavaisia omiin kykyihinsä opettaa taloustaitoja – Talous ja nuoret TATin selvityksen mukaan opettajat kaipaisivat vahvistusta omiin taloustaitoihinsa. Nykyisin opettajien koulutukseen ei lukeudu talousopetusta opettajille itselleen. Tämä on asia, joka olisi kohtalaisen helposti korjattavissa.

======
Varttuneen väestön digiosaamisen parantaminen on asia,
johon Suomessa on tartuttava
vielä nykyistä pontevammin
======

Nykyajan taloustaitoihin kuuluvat erittäin olennaisena osana myös digitaidot. Maksaminen ja oman talouden hallinta tapahtuu lähes yksinomaan sähköisten välineiden kautta. Digitaitojen parantaminen on erilainen savotta. Nuorisolla ne ovat pääosin paremmassa kunnossa kuin varttuneemmalla väestöllä. Kyse on isolta osin ihan kylmästä napinpainannasta – siitä, että mitä ihmeen nappia on osattava painaa milloinkin, jotta asiat tapahtuvat halutulla tavalla. Monet yhteiskunnan palvelut ovat sähköisten palvelukanavien päässä ja niissä asiointi vaatii osaamista sähköisen tunnistamisen käyttöön. Useimpien kohdalla tämä tarkoittaa pankkitunnuksia. Tämä on monelle digiharjaantumattomalle vaikeaa.

Omaan osaamattomuuteen digiasioissa saattaa liittyä häpeän tunteita. Apua ei välttämättä kehdata pyytää ja myöntää omaa osaamattomuutta. Se pitäisi kehdata tehdä, sillä taitoja voi oppia missä iässä tahansa.

Tukea on onneksi saatavilla: digitukea tarjoavat esimerkiksi erilaiset järjestöt ympäri Suomen. Myös suomalaiset pankit ohjeistavat asiakkaitaan palveluidensa, kuten pankkitunnusten käyttöön. Varttuneen väestön digiosaamisen parantaminen on asia, johon Suomessa on tartuttava vielä nykyistä pontevammin – siihen tarvitaan monia tahoja ja monenlaisia kanavia. Ikääntyneitä kun ei tavoita enää koulusta.

Kolumni on julkaistu alun perin Kalevassa.