Missä EU, siellä Suomi – kyynärpäät ylös ja kohti unionin ydintä

Vaalivuosi 2024 huipentuu kesäkuussa järjestettäviin eurovaaleihin. Vaalien tuloksen perusteella Euroopan parlamenttiin valitaan 15 suomalaista europarlamentaarikkoa. Pienellä maalla on pieni edustus Euroopassa: vain 15 ihmistä koko 720-henkisestä parlamentista ajaa EU:n yhteisen edun lisäksi Suomen ja suomalaisten etua.  Ei siis ihme, jos me täällä pohjolan perukoilla välillä ihmettelemme, millaisia päätöksiä EU:ssa ollaan tekemässä.

Vaikka EU ei olekaan täydellinen ja välillä joudumme ihmettelemään logiikkaa Brysselin päätösten takana, on se silti meille oikea osoite: Suomen paikka on EU:n ytimessä. Se on sekä suomalaisen finanssialan että suomalaisten etu. EU tuo meille vakautta ja yhteisten, isojen markkinoiden etuja.

Tämä ei silti tarkoita, että meidän pitäisi nykytilaankaan tyytyä. Suomikin voi saada EU:sta paljon enemmän irti. Mallia voidaan katsoa EU:n suurista jäsenmaista. Ne eivät odottele kuuliaisesti, että EU:ssa tehtäisiin niiden pirtaan sopivaa lainsäädäntöä. Ne vaikuttavat aktiivisesti ja ennakkoon, jotta lainsäädäntö lähtee muovautumaan jo suunnitteluvaiheessa niiden haluamaan suuntaan. Aktiiviset jäsenmaat tuovat esiin niille tärkeitä ja ominaisia näkökulmia, jotka on välttämätöntä ottaa yhteiseurooppalaisessa lainsäädännössä huomioon.

======
Välimerellinen sääntely ei useinkaan sovi pohjoisen pakkasiin.
======

Finanssisektoriin kohdistuu suuri määrä sääntelyä, josta valtaosa tulee EU-tasolta. Finanssialan voi huoletta nostaa hyväksi esimerkiksi ennakkovaikuttamisen merkityksestä. EU:ssa tehdään lainsäädäntöä, jonka pitäisi sopia paitsi Suomen ja Hollannin mutta myös Bulgarian ja Italian finanssisektorille.

Jäsenmaat ovat kovin erilaisia, kuten ovat myös eri maiden finanssitoimialat. Kuvaava esimerkki on suunnitelma EU:n yhteisestä talletussuojasta. Siinä missä vakavaraiset suomalaiset pankit ovat keränneet vuosikausia puskuria asiakkaidensa talletussuojan varmistamiseksi, on osalla eurooppalaisista pankeista tämä työ vasta aivan alussa. Samalla niiden vakavaraisuus saattaa olla paljon heikompi kuin hyvin asiansa hoitaneiden suomalaispankkien.

Vaarana on, että säntillisesti omat raha-asiansa hoitavat suomalaiset joutuvat lopulta löysemmän taloudenpidon maksajiksi. Tämä ei varmastikaan ole suomalaisen finanssialan tai suomalaistenkaan etu. Sillä on siis vissi väli, kenen ehdoilla lainsäädäntöä lähdetään valmistelemaan.

======
EU:ssa merkittäviä lobbareita ovat jäsenmaat itse.
======

Mikään uusi lainsäädäntö ei synny tyhjiössä. Ei kotimaassa eikä EU:ssa. Suomen on aika ottaa aidosti kokoaan suurempi rooli EU:ssa. Valmiiden esitysten kommentointi ja mallioppilaan lailla muiden muovaaman lainsäädännön toteuttaminen ei voi enää riittää. Tavoitteena on oltava, että Suomi on aktiivinen jäsen yhtenäisessä ja vahvassa EU:ssa. Aktiivinen jäsen, joka ajaa koko EU:n etua, mutta huolehtii samalla omista tarpeistaan. Tulevaisuudessa Suomen on oltava yksi niistä maista, joka ehdottaa aktiivisesti ideoita komissiolle ja tuo vahvasti omat kansalliset erityispiirteensä esiin.

15 suomalaista 720 europarlamentaarikon joukossa. Näiden lukujenkin valossa lienee selvää, ettei meillä ole varaa antaa etumatkaa suurille ja vaikutusvaltaisille eurooppalaisille kumppaneillemme. Tarvitsemme yhä tarmokkaampaa ja proaktiivisempaa EU-vaikuttamista. Tämä koskee päättäjiä niin kotimaassa kuin Brysselissä sekä koko virkakuntaamme ja lobbareita. Yhdessä olemme aina vaikuttavampia.

Suomalainen finanssiala on EU:n puolella. Muistetaan pitää EU:ssa myös suomalaisten ja Suomen puolia!