Mitä nopeammin päättäjät ja viranomaiset alkavat yhteensovittaa terveyden turvaamisen ja kotimaisten tuotteiden ja palveluiden kuluttamisen ja tarjonnan, sitä pienemmäksi ja lyhyemmäksi talouden lasku jää ja sitä enemmän meillä on vielä mahdollisuuksia turvata hyvinvointiyhteiskunta ja palata normaaliin. Pankkien tarjoamat lainahelpotukset toimivat yrityksille ensiapuna, mutta vasta asiakkaiden tuoma kassavirta nostaa ne jaloilleen.
Julkisuudessa on ollut keskustelua yhtiöiden haluttomuudesta ottaa nykytilanteessa lainaa. Tavallisesti yhtiöt ottavat lainaa tehdäkseen liiketoimintaa. Kysymys on investoinnista: lainalla on tarkoitus luoda myyntiä ja myynnistä saada kassavirtaa, jolla myös laina maksetaan takaisin. Normaalitilanteessa odotettavissa oleva myynti on syy ottaa lainaa. Käynnissä oleva kriisi ei tuo tähän pääsääntöön poikkeusta.
Olisikin tärkeää vahvistaa yritysten omistajien ja johdon uskoa oman yrityksensä selviytymiseen ja myynnin positiiviseen kehitykseen tulevaisuudessa – poikkeustila ei ole ikuinen, vaan normaalimmat ajat ovat tulossa. Pankeilla on halua ja valmiuksia tukea yrityksiä kriisin aikana myöntämällä lyhennysvapaita ja uusia lainoja. Nämä toimet tukevat yritysten kassatilannetta ja yrityksen selviytymismahdollisuuksia. Nyt kuitenkin asiakkaat pitää saada liikkeelle – fyysisten kontaktien rajoitukset huomioiden – ja yrityksille tieto, milloin asiakasvirtojen voidaan odottaa lisääntyvän.
Loppujen lopuksi vain asiakkaat tuovat yritykseen rahaa liiketoiminnan kannalta kestävällä tavalla.
Luodaan vielä kuva kulutuksen merkitykseen taloudelle pandemiaan sopivalla vertauskuvalla. Kuvitellaan että talous on sairas ihminen, joka ei saa happea ja talouden happi on raha. Julkiset tukitoimet ovat kuten hengityslaite. Se pumppaa happea (rahaa) keuhkoihin (talous). Ongelma kuitenkin on, että happilaitteita (rahaa) ei ole tarpeeksi. Taudin levitessä liian laajalle ei kaikille potilaille (yrityksille) riitä hengityslaitteita (tukirahaa). Ratkaisu tautiin on se, että estetään sen leviäminen.
Entä talouden ratkaisu?
Tässä kohtaa vertauskuva loppuu ja käytäntö alkaa. Taudin leviämisen estämiseksi annetaan toimintaohjeita: Pysy kotona. Vältä kontakteja. Näin viruksen aiheuttama tauti rajoittuu, mutta yrityksiin kohdistuva tauti pahenee. Tämä valitettavasti pitää sisällään sen, että useiden ihmisten toimeentulo vaarantuu ehkä pysyvästi. Tämä johtuu siitä, että talouden happi loppuu ja talous rampautuu.
Emme kuitenkaan elä mustavalkoisessa maailmassa. Eikö kumpaakin taistelua voisi käydä yhtä aikaa? On aivan mahdollista edistää samaan aikaan sekä ihmisten terveyttä että yritysten taloutta.
Taudin ehkäisyyn voi hyvin tehdä suosituksia pitäen myös talouden tukeminen mielessä. Ihmisiä tulisi neuvoa turvalliseen ostosten tekoon ja terveysviranomaisten johdolla laatia suosituksia, mitä turvallinen ostaminen ja myyminen tarkoittavat. Poliitikkojen, virkamiesten, edunvalvojien ja somevaikuttajien tulisi luoda mielikuvaa, että ostaminen ei tässä tilanteessa ole väärin, kunhan noudattaa terveyden suojaamiseksi tehtyjä rajoituksia. Tulisi siis viestiä, että turvallinen kuluttaminen on mahdollista. Siitä näkökulmasta jopa erittäin oikea tapa toimia, että sillä turvataan valtion toimintakykyä turvata ihmisiä myös tulevaisuudessa!
Ennemmin tai myöhemmin elämä lähtee taas normaalisti liikkeelle. Kysymys onkin, millaisista asetelmista liikkeelle lähdetään. Nyt tulisi toimia kotimaisen kulutuskysynnän piristämiseksi, kunnes vientikin lähtee taas vetämään.
Sitä paremmista lähtökohdista ponnistetaan, mitä matalammaksi kuoppa jää. Yritysten toimintaa, toiminnan suunnittelua ja selviämistä selkeästi auttaisi, kun suunnittelun pohjaksi olisi tietoa. Tieto pienentäisi huomattavasti koettua liiketoimintariskiä vielä kriisin kestäessä. Liiketoiminnan vaatimia hankintoja on nimittäin aina sitä varmempaa tehdä ja lainoja ottaa, mitä paremmin yritys tietää, että tuotteille ja palveluille on olemassa ostaja.
Valtiovallan ja viranomaisten olisi hyvä pian tarjota osviittaa siitä, kuinka taloudellista toimintaa voidaan poikkeusoloissa kehittää ja markkinoida. Selvyyttä tulisi saada rajoitusten kestosta ja laajuudesta. Koska liiketoiminnan suunnittelu, valmistelu ja toteutuskin vievät aikaa, olisi sitä hyödyllisempää saada tietoa edes jonkintasoisesti jo etukäteen. Liikkeelle lähtökin uusien suunnitelmien toteuttamiseksi voisi siten tapahtua ripeämmin, kun tilanne liikkeelle lähdön sallii.
Jos kulutusta saadaan kasvatettua, saadaan samalla valtion verotuloja nostettua ja menoja laskettua. Tämä turvaa myös valtion toimintakykyä. Uskon, että ihmiset voidaan pelastaa taudilta. Uskon myös, että hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuutta ei välttämättä samalla tarvitsisi uhrata. Mitä se oikeastaan vaatii, on ihmisten kannustaminen turvallisille ostoksille omien taloudellisten rajojensa sisällä. Jokaisen ostokykyisen ihmisen jokainen euro ratkaisee. Tartuntakäyrää pitää loiventaa myös talouden osalta!
Kuluttamisesta keskustellaan myös Alivakuutussihteerin koronaextra -podcastissa. Kuuntele podcast tästä:
Jäikö kysyttävää?
|Aiheen asiantuntijat
