Liz Trussilla on edessään lähes mahdoton tehtävä – hänen poliittinen notkeutensakaan tuskin pelastaa konservatiiveja

Britannian tuore pääministeri Liz Truss perii edeltäjältään liudan ongelmia, joista suuren osan syy on konservatiivien oman politiikan lyhytnäköisyys. Jos ennätyksellisen epäsuosittuna tehtävässään aloittanut Truss aikoo kääntää kansan puolelleen, hänen on peräännyttävä monista lupauksista, joilla hän myi itsensä oikeaoppisena konservatiivina puolueensa enemmistölle.

Britannian vastavalittu pääministeri Liz Truss tunnetaan naisena, joka on aina osannut sopeutua vaihteleviin poliittisiin tilanteisiin. Tämän arvioidaan olevan yksi syy siihen, että hän nousi nykyiseen asemaansa.

Trussin isä oli Oxfordin yliopiston matematiikan professori ja äiti sairaanhoitaja, opettaja sekä ydinaseita vastustava aktivisti. Trussin mukaan hänen vanhempansa olivat erittäin vasemmistolaisia.

Truss opiskeli Oxfordin yliopistossa politiikkaa, filosofiaa ja taloustieteitä ja toimi opiskeluaikanaan yliopiston liberaalidemokraattisen järjestön puheenjohtajana. Tällöin hän kannatti muun muassa monarkian lakkauttamista ja kannabiksen laillistamista. 

Trussin poliittista notkeutta kuvaa hyvin se, että hän vaihtoi liberaalidemokraatit sulavasti konservatiiveihin vuonna 1996, kun hän valmistui. Samalla loppuivat puheet Britannian tasavallan tavoittelusta ja pössyttelyn vapauttamisesta. 

Myös myöhemmin urallaan Truss on kunnostautunut pikemminkin poliittisessa pragmaattisuudessa kuin periaatteellisuudessa. 

Hyvin marinoitunut ammattipoliitikko

47-vuotias Truss on ollut yhtäjaksoisesti parlamentin jäsen kaksitoista vuotta, joista kahdeksan ministerinä kolmen eri pääministerin hallituksissa. Hän on naimisissa kirjanpitäjän koulutuksen saaneen Hugh O’Learyn kanssa, ja parilla on kaksi tytärtä. 

Vielä David Cameronin hallituksen ympäristö-, elintarvike- ja maatalousasioiden ministerinä Truss tuki näkyvästi Britannian EU-jäsenyyttä. Theresa Mayn hallituksen lordikanslerina ja oikeusministerinä ja sittemmin valtionvarainministeriön pääsihteerinä hän oli jo luonut nahkansa ja muuttunut tiukaksi brexiteeriksi. 

Britannian EU-eroon johtaneen Boris Johnsonin hallituksessa Truss toimi kauppaministerinä, nais- ja tasa-arvoministerinä ja viimeksi ulkoministerinä. 

Kauppaministerinä Truss hehkutti mielellään julkisuudessa Britannian EU-eron jälkeen solmimia kahdenvälisiä kauppasopimuksia kolmansien maiden kanssa nimenomaan brexitin mahdollistamina voittoina. Käytännössä sopimukset olivat suurimmalta osin kehnommiksi vesitettyjä versioita sopimuksista, joita Britannialla oli ollut vuosikausia samojen maiden kanssa osana EU:n yhteisiä kauppasopimuksia. 

Trussin huomionkipeys sai kriittisimmät parlamentin jäsenet pilkkaamaan, että kansainvälisen kaupan ministeriön lyhenne DIT, Department of International Trade, tarkoitti todellisuudessa Department for Instagramming Truss.

Ulkoministerinä hänen vastuullaan olivat myös maan EU-suhteet. Kun Truss aloitti tehtävässä viime vuoden syyskuussa, hän pyrki Suomen Britannian suurlähettilään Jukka Siukosaaren mukaan todella löytämään rakentavan ratkaisun Britannian ja EU:n välejä hiertävään kiistaan: Britannian yksipuoliseen hankkeeseen muuttaa vuonna 2019 solmitun EU-erosopimuksen Pohjois-Irlannin pöytäkirjaa. 

Vuodenvaihteen jälkeen Trussin asenteen kerrottiin kuitenkin muuttuneen niin, ettei neuvotteluissa enää käytännössä edetty. Tämän tulkittiin osaltaan johtuneen siitä, että Truss ei halunnut ärsyttää konservatiivien EU-kriittisintä joukkoa tilanteessa, jossa alkoi olla yhä todennäköisempää, että Johnsonin kausi jää kesken. 

Truss ilmeisesti laski, että hän olisi heikentänyt omia mahdollisuuksiaan tulla valituksi seuraavaksi pääministeriksi, jos hänen olisi katsottu pehmoilevan EU:n kanssa. 

Konservatiivit matkalla oppositioon

Konservatiivipuolueessa Trussin peli kannatti, ja hänestä tuli viimeinen kuningatar Elizabeth II:n nimittämä pääministeri. Kansallisella tasolla hänen kannatuksensa on kuitenkin surkea.

Tuoreen YouGov-mielipidetiedustelun mukaan ennen Trussin valinnan julkistamista vain 12 prosenttia briteistä uskoi Trussin menestyvän pääministerin tehtävässä. Samaan aikaan 52 prosenttia oli sitä mieltä, että hänestä tulee huono pääministeri. 

Trussin hallituksen haasteet ovat niin mittavat ja suosio niin olematon, että ilman ihmettä konservatiivit häviävät seuraavat parlamenttivaalit, jotka on järjestettävä viimeistään vuoden 2024 alussa. 

Tällä hetkellä konservatiivien kannatus on 31,7 prosenttia, työväenpuolueen 40,4 ja liberaalidemokraattien 11,9 prosenttia.

Energiakulut uhkaavat ajaa yrityksiä nurin

Tuoreen pääministerin työpöydällä on kokonainen kasa ongelmia, joihin ei ole helppoja ratkaisuja. Lisäksi edessä on väistämätön keskustelu monarkian tulevaisuudesta.

Maan inflaatio laukkaa yli 10 prosentissa ensimmäistä kertaa 40 vuoteen, ja hintojen nousun ennustetaan kiihtyvän entisestään. Inflaatiota vauhdittaa etenkin polttoaineiden, energian ja elintarvikkeiden hintojen nousu.

Energian hinnan nousu on ollut niin jyrkkää, että Britanniassa pelätään nyt todella sitä, että osa pienituloisimmasta väestöstä joutuu valitsemaan kotiensa lämmittämisen ja syömisen välillä. Samaan aikaan muun muassa kuusi maan suurinta pubi- ja panimoalan yritystä varoitti hallitusta siitä, että ilman valtion tukea monet perinteiset pubit joutuvat sulkemaan ovensa pysyvästi. 

British Beer and Pub Association -toimialajärjestön mukaan energiakulujen kasvu voi vahingoittaa toimialaa enemmän kuin koronapandemia. Vaikka kysymys on vain yhdestä jopa kolminkertaisiksi kasvaneiden energialaskujen kanssa painivista toimialoista, sen symboliarvo Britanniassa on valtava.

Pääministeri Truss lupasi ensi töikseen asettaa energialle hintakaton. Hän ei ole kuitenkaan toistaiseksi täsmentänyt, mitä hän sillä käytännössä tarkoittaa tai miten se rahoitetaan.

Edessä pahin lakkosyksy vuosikymmeniin

Truss joutuu pian ottamaan kantaa myös maata uhkaaviin lakkoihin. Rautatiealan ammattiliittojen ja rautatieyhtiöiden neuvottelut takkuavat, ja ala aikoo jatkaa lakkojaan tässä kuussa. 

Lakkovaroituksen ovat antaneet myös esimerkiksi osa virkamiehistä, kuten postin toimihenkilöistä, lääkäreistä, hoitajista, palomiehistä ja opettajista, ja jopa Amazonin työntekijät. Jopa ammattiliittojen vastaisista kannoistaan tunnetun Daily Express -sanomalehden toimittajat uhkaavat nyt lakolla, ellei heidän palkkavaatimuksiinsa suostuta.

Ammattiliittojen varoitusten perusteella uhkana on pahin lakkosuma sitten vuosien 1978 ja 1979. 

Lakkopaineet johtuvat suoraan inflaation myötä kohonneista elinkustannuksista, joiden kompensoimiseksi vaaditaan palkankorotuksia. Lisärahan löytäminen on kuitenkin vaikeaa tilanteessa, jossa maan talous on kuralla.

Lisäksi palkankorotukset ruokkisivat inflaatiokierrettä, jonka katkaiseminen on yksi Trussin hallituksen keskeisistä tavoitteista.

Terveydenhoitojärjestelmä kärsii kroonisesta resurssipulasta

Kolmantena suurena ongelmana Trussin pitäisi löytää ratkaisu Britannian kansallisen terveydenhoitojärjestelmän NHS:n kriisiin. 

Britannian terveydenhoitoa vaivaa krooninen raha- ja resurssipula. Tilanne kärjistyi entisestään, kun vapaa liikkuvuus päättyi brexitin myötä, ja maasta lähti satoja tuhansia EU-maista tulleita terveydenhuoltoalan ammattilaisia.

Viime vuoden lopulla NHS:ssa ja julkisen sosiaalihuollon puolella oli kummassakin virallisesti 100 000 työntekijän vajaus. Eri arvioiden mukaan NHS:n ja Britannian sosiaalisektorin tulisi kyetä palkkaamaan yhteensä lähes miljoona uutta työntekijää vuoteen 2030 mennessä. 

Tavoitteen saavuttaminen vaikuttaa toivottomalta. Alan kotimaiset koulutusmäärät eivät vastaa lähellekään tarpeita, ja työvoiman kutsuminen vanhaan tapaan muualta Euroopasta on ideologisista syistä tehty mahdollisimman hankalaksi. 

Brexitistä puhuminen on tabu

Liz Trussin pääministeritaipaleen alkua varjostavat taloushuolet johtuvat toki osin koronapandemian aiheuttamasta notkahduksesta ja Venäjän hyökkäyssodan mukanaan tuomasta energiakriisistä, mutta keskeinen syy Britannian talouden erityisiin ongelmiin on brexit. 

Tätä Truss ei kuitenkaan voi sanoa ääneen, koska se tarkoittaisi, että konservatiivit joutuisivat tunnustamaan brexitin epäonnistuneen. Se olisi poliittinen itsemurha.  

Samalla konservatiivit joutuisivat tunnustamaan, että he valehtelivat surutta, kun he ennen EU-eroa puhuivat eduista, joita maailman suurimmilta sisämarkkinoilta irtautumisen piti tuoda. Niinpä he sen sijaan vakuuttavat kerta toisensa jälkeen, että EU-eron hedelmät korjataan joskus tulevaisuudessa.

Tunnetuin tarina oli väite siitä, että EU-jäsenmaksuista eroon pääseminen toisi 350 miljoonan punnan viikkosäästöt, jotka voitaisiin käyttää NHS:n rahoittamiseen. Sen brexiteerit tunnustivat valheeksi jo kansanäänestystä seuraavana päivänä kesällä 2016. 

Britannian tilastoviraston ONS:n arvion mukaan brexit on säästöjen sijaan lisännyt maan kuluja 173 miljoonaa puntaa viikossa. Kulut ovat siis kasvaneet noin 9 miljardia puntaa eli 10,5 miljardia euroa vuodessa.

Britannian kilpailukyky on heikentynyt

Katteettomaksi osoittautui myös lupaus siitä, ettei kaupankäynti EU:n kanssa vaikeudu. 

Britanniassa toimivat suuret kansainväliset yritykset ovat kyllä kyenneet selviytymään uusien vientisäännösten mukaisesta paperisodasta paremmin, mutta monet pienet ja keskisuuret brittiyritykset ovat yksinkertaisesti joutuneet lopettamaan vientikaupan, koska sen pyörittäminen tulisi liian kalliiksi. 

Konservatiivien lupaamat uudet kauppasopimukset ovat nekin jääneet lähinnä jo olemassa olleiden EU-sopimusten kehnoiksi kopioiksi. Brexiteerien hehkuttama vapaakauppasopimus Yhdysvaltain kanssa on sekin muuttunut kaukaiseksi haaveeksi. 

Yhdysvallat on sitonut sopimuksen syntymisen paitsi tiukasti omiin etuihinsa myös siihen, miten Britannia sitoutuu aikaisemmin tekemiinsä sopimuksiin erityisesti EU:n kanssa.

Näissä oloissa myös Lontoon Cityn finanssitalojen unelma paluusta EU:n jättimäisille rahoitusmarkkinoille on muuttumassa yhä kaukaisemmaksi kangastukseksi.

Onnahtelevaan kauppapolitiikkaan liittyy sekin Trussin pöydälleen saama sotku, jossa Johnson rikkoi vuonna 2019 Pohjois-Irlannin unionisteille antamansa lupauksen ja sopi, että tullitarkastukset tehtäisiin muun kuningaskunnan ja Pohjois-Irlannin välissä eli käytännössä pohjoisirlantilaisissa satamissa. 

Paikatakseen omia valheitaan Johnsonin hallitus ehdotti EU-erosopimuksen yksipuolista muuttamista, mutta EU ei tähän suostunut. Nyt ilmassa leijuu kauppasodan uhka. 

Truss joutuukin tasapainoilemaan kansainvälisen paineen ja maansa yhtenäisyyden välillä. Kukaan ei haluaisi Pohjois-Irlannin levottomuuksien alkavan uudestaan, mutta kiistan ensimmäiset uhrit on jo ammuttu, ja autojen polttaminen Pohjois-Irlannissa on jälleen alkanut. 

Liz Trussin onnistuminen pääministerinä ei ole enää konservatiivien vaan kaikkien brittiäänestäjien käsitysten varassa.

Siksi hänen on jälleen osoitettava poliittinen notkeutensa ja peräännyttävä monista lupauksista, joilla hän myi itsensä oikeaoppisena konservatiivina puolueensa enemmistölle – ja saatava toryjen jyrkinkin laita vakuutettua, että vain näin toimien seuraavat parlamenttivaalit olisivat vielä pelastettavissa.

Kirjoittaja: Mika Horelli, MustRead

Juttu on julkaistu MustReadissa 9.9.2022. MustReadin Brysselin-kirjeenvaihtajan työskentelyä tukee taloudellisesti Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin.