Lisääntyvä sääntely ei välttämättä ole asiakkaan etu – hallitusohjelma tunnistaa tämän

Lainsäädännön lisäämistä on usein perusteltu erityisesti kuluttaja-asiakkaan saamalla edulla – turvallisempina tuotteina, puhtaampana ympäristönä, parempina sopimusehtoina tai tasapuolisuutena noin muutamia esimerkkejä mainitakseni. Sääntely aiheuttaa kuitenkin käytännössä lähes aina kustannuksia ja se on usein omiaan rajoittamaan markkinoiden toimintaa ja siten innovaatioita. Kun sääntelyllä ratkaistaan ongelmia, kustannuksia ei useinkaan riittävästi arvioida.

Huolellisen ja riittävän laajan kustannus-hyötyarvion tekeminen lainsäädännöstä olisi ensiarvoisen tärkeää, sillä ilman sitä saatetaan toimeenpanna uudistuksia, jotka olisivat saaneet jäädä tekemättä. Kokonaisedun yhteiskunnalle on yksiselitteisesti oltava suurempi kuin sen aiheuttama kustannus tai muu haitta.

Niiden, joita sääntelyn aiheuttama lisätyö tai -toimenpiteet koskevat, on ennen pitkää vietävä lisääntyneet kustannukset hintoihin. Pitkällä aikavälillä asiakkaat maksavat sääntelyn kustannukset tuotteiden ja palveluiden korkeampina hintoina. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Korkeampi hinta kannattaa maksaa, jos palveluiden laatu, turvallisuus tai muut hyvät ominaisuudet parantuvat olennaisesti, edellyttäen toki, ettei kustannusten nousu ole kohtuuton.

======
Pitkällä aikavälillä asiakkaat maksavat sääntelyn kustannukset
tuotteiden ja palveluiden korkeampina hintoina.
======

Kaikki sääntely ei siten ole asiakkaiden etu, vaan kumuloituu kalliimpina hintoina ja toisinaan myös vähempänä kilpailuna ja laajemmin tuotekehityksen jarruna. Finanssitoimiala on hyvä esimerkki pitkälle säännellystä alasta, jossa uuden yrityksen perustaminen tai uuden toimijan tulo Suomen markkinoille on valtavan kynnyksen takana. Noudatettava sääntely vaatii suuren juristi- ja muun asiantuntijajoukon varmistamaan, että toiminta täyttää varmasti kaikki lain vaatimukset. Tuotteita koskevan suoran sääntelyn lisäksi myös raportoinnille asetetut vaatimukset pitävät kynnystä korkeana.

Uskallan jopa kysyä, voiko sääntely olla yksi syy siihen, miksi tuottavuus ei Suomessa kasva oletetulla tavalla. Digitalisaatiokehitys hävittää suhteessa edullista käsityötä, mutta sääntely tuo toisesta suunnasta tilalle kallispalkkaisia tietojärjestelmä-, raportointi- ja lainsäädäntöasiantuntijoita, jotka huolehtivat yrityksen toiminnan olevan linjassa sääntelyn kanssa. Tietojärjestelmäkehitys toisin sanoen vähentää kustannuksia, mutta samaan aikaan sääntelyn tuomat lisääntyneet tietojärjestelmävaateet ja myös manuaalityö lisää kustannuksia mahdollisesti jopa digitalisaation tuomaa kustannushyötyä enemmän.

Lainsäädännössä heiluri on muutaman vuosikymmenen aikana heilahtanut erityisestä EU-näkökulmasta katsoen lähestulkoon toiseen ääripäähän. EU lähti liikkeelle sisämarkkinoiden voimakkaan kehittämisen näkökulmasta, jossa tärkeää oli luoda yhteiset pelisäännöt ja purkaa toisen maan markkinoille tulon esteitä ja lisätä siten kilpailua. Tämä tarkoitti usein myös kotimaisten normien purkua, jotta työvoiman, finanssipalveluiden ja pääomien liikkuminen maasta toiseen kävisi helpommaksi. 2000-luvulle tultaessa esteiden purkaminen on jäänyt korkeintaan juhlapuhetasolle. Tilalle on tullut komissiovetoinen voimakas sääntely lähes kaikilla finanssisektorin osa-alueilla, mikä näkyy finanssialan yritysten lisäksi myös kansalaisten ja yritysten arjessa.

======
Sääntelyn yksiselitteinen lisääminen ole automaattisesti yhteiskunnan etu.
======

Uudessa hallitusohjelmassa on tunnistettu, ettei sääntelyn yksiselitteinen lisääminen ole automaattisesti yhteiskunnan etu. Hallitusohjelmasta löytyy useampi kirjaus, joissa sitoudutaan muun muassa siihen, ettei yritysten hallinnollinen taakka kasva hallituskauden aikana ja sääntelyn kustannus- ja kilpailukykyvaikutusten arviointia vahvistetaan.

Yrityksiin kohdistuvan lainsäädännön jälkikäteistä systemaattista vaikutusarviointia luvataan vahvistaa. EU-sääntelyn kohdalla kansallista lisäsääntelyä yritetään välttää ja jopa purkaa. Kansallisen lisäsääntelyn purkaminen on omiaan lisäämään kilpailua ja se myös parantaa yhteismarkkinoiden toimintaa sääntelyn ollessa samanlainen kaikissa jäsenmaissa.

Näitä hallitusohjelman kirjauksia sopii kiitellä. Kun asia on tunnistettu kotimaassa, kannattaa Suomen ajaa samaa ajattelutapaa myös EU-tasolla. Komission lainsäädäntökoneisto on niin voimakas, ettei kotimaisin voimin yksinkertaisesti pystyttäisi samaan sääntelymäärään, vaikka haluttaisiin. EU-tasolla on erityisesti finanssikriisin jälkeen tarjottu ongelmaan kuin ongelmaan ratkaisuksi uutta sääntelyä miettimättä perusteellisesti sitä, olisiko ongelma ollut ratkaistavissa muin tavoin.

Myös sääntelyn rytmi on ollut usein niin kiivasta, ettei aiemmin voimaantulleen sääntelyn vaikutuksia ole maltettu seurata riittävän pitkään ennen uuden sääntelykierroksen aloittamista. Lähes aina entisen säännöstön uudelleentarkastelu tuottaakin ennemmin uusia lisäyksiä lainsäädäntöön kuin toimimattomimpien tai vanhentuneiden säännösten poistoa.

Keveämpi sääntely voi hyvinkin koitua lopulta kilpailun ja vapaamman toimintaympäristön kautta kuluttajan eduksi edullisempina hintoina ja kehittyneempinä tuotteina. Rohkeutta on siis toisinaan myös luopua tai vähintään pitää tilanne ennallaan uuden lisän sijaan.