Lisääntyvä sääntely ei saa rajoittaa pankkien roolia vihreän siirtymän rahoittajana

Finanssikriisi laukaisi rahoitusalan sääntelyaallon, joka ei osoita päättymisen merkkejä. Sääntelyllä on pyritty vahvistamaan pankkien häiriönsietokykyä, maksuvalmiutta ja varainhankinnan pysyvyyttä sekä ehkäisemään liiallista velkaantumista. Muun muassa pankkien omien varojen määrää sekä laatua koskevia vaatimuksia on tiukennettu.

Uusien vaateiden seurauksena pankkisektorin häiriönsietokyky on parantunut Euroopassa merkittävästi. Tästä kertovat valvojien tekemät stressitestit sekä sektorin toimintakyvyn säilyminen hyvänä koronapandemian aikana (ks. mm. Finanssivalvonnan tiedote 28.7.2023).

Vaikka kriisi on jo ohi, pankkien liiketoimintaa sääntelevien säädösten määrä ja yksityiskohtaisuus on jatkanut kasvuaan.

Hyvä esimerkki uusista vaatimuksista on kestävään rahoitukseen liittyvä sääntely, jossa keskiössä ei ole enää pankkien häiriösietokyky vaan kestävän talouskasvun edellytysten luominen.

======
Vihreän siirtymän rahoituksen pelisääntöjä laatiessa
tulee olla tarkkana, ettei lähdetä rajoittamaan pankkien mahdollisuuksia rahoittaa
yrityksiä, joilla siirtymä on vielä kesken. 
======

Vihreään siirtymään tarvitaan yksityistä sektoria, ja EU pyrkii uudella sääntelyllä vauhdittamaan kestävää rahoitusta. Komission kestävän rahoituksen strategian keskeinen tavoite on vahvistaa pankkien kykyä sietää ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyviä riskejä eli niin sanottuja ESG-riskejä.

EU on luonut myös vihreän rahoituksen pelisäännöt, joiden avulla se haluaa ohjata rahaa esimerkiksi ilmaston kannalta kestäviin hankkeisiin.

Yksi paljon keskustelua herättänyt vihreän siirtymän rahoituksen osa-alue on niin sanottu ”transition finance”. Kyse on siitä, kuinka pankit kykenevät rahoittamaan yritysten tuotantorakenteen ja tuotteiden muutosta vähähiilisempään suuntaan.

Siirtymän keskeisenä osana ovat pankkien omat sekä asiakasyritysten laatimat siirtymäsuunnitelmat. Niiden avulla pankkien on mahdollista tunnistaa ja seurata asiakkaidensa siirtymää kohti kestävämpää taloutta. Suunnitelmat selkiyttävät riskien ja eri rahoitusmahdollisuuksien tunnistamista (ks. Finanssivalvonnan blogi 3.6.2024).

On tärkeää, että vihreän siirtymän pelisääntöjä luodessa ei rajoiteta pankkien mahdollisuuksia rahoittaa yrityksiä, joilla siirtymä on vielä kesken. Näitä yrityksiä on paljon.

======
Kun lainsäädäntö muuttuu entistä
yksityiskohtaisemmaksi, lainvalmistelutyön huolellisuus ja kattavat
vaikutusarviot tulevat entistä tärkeämmiksi.
======

Suurimpia pankkeja valvovan EKP:n Ilmasto- ja ympäristöriskien hallintaoppaaseen on koottu riskienhallintaa ja tietojen julkistamista koskevat valvontaodotukset. Ne edellyttävät, että pankkien on sisällytettävä ilmasto- ja ympäristöriskitekijät riskienhallintajärjestelmänsä nykyisiin riskiluokkiin, jotta niitä pystytään hallitsemaan, seuraamaan ja vähentämään pitkällä aikavälillä.

Pankkien odotetaan mittaavan ja tunnistavan riskejä myös osana yleistä vakavaraisuuden varmistamisprosessiaan. Niiden on tarkistettava järjestelyjensä ajantasaisuus myös säännöllisesti.

Pankkien tulee ottaa ilmasto- ja ympäristötekijät huomioon luottoriskinhallinnassaan kaikissa luottojen myöntämismenettelyn vaiheissa. Riskien kehitystä on seurattava myös luottosalkuissa. Tämä näkökulma huomioitiin Euroopan pankkiviranomaisen EBAn ESG-riskejä koskevassa konsultaatiossa (ks. EBA:n uutinen 18.1.2024).

EKP:n hallintaoppaan valvontaodotukset sekä EBAn ohjeistus tukevat näkemystä, että siirtymävaiheen rahoitukselle on tarvetta. Hallittu siirtymä on mahdollinen, kun riskit tunnistetaan ja niiden kehitystä seurataan asianmukaisesti. Näillä eväillä yritysten liiketoimintojen kehittäminen pitkäjänteisesti kohti Suomen ja EU:n hiilineutraaliustavoitteita on mahdollista.

======
Finanssiala pitää tärkeänä, että
kestävyysriskit huomioidaan sääntelyssä siten, että ne
heijastavat luotettavasti luottolaitoksen kannettavaksi
tulevia taloudellisia riskejä.
======

Kun lainsäädäntö muuttuu entistä yksityiskohtaisemmaksi, lainvalmistelutyön huolellisuus ja kattavat vaikutusarviot tulevat entistä tärkeämmiksi.  Lainsäädäntövalmistelu on viime vuosina ollut erittäin kiireistä, mikä on johtanut siihen, ettei kaikkien ratkaisujen vaikutuksia ole ehditty miettiä loppuun saakka.

Vihreän siirtymän rahoituksessa keskeistä onkin niin sanottujen siirtymäriskien käsittely.

Siirtymäriskeillä tarkoitetaan luottolaitokselle koituvia taloudellisia tappioita, jotka aiheutuvat siirtymästä kohti vähähiilisempää ja ympäristön kannalta kestävämpää taloutta. Tappiot voivat olla joko suoria tai välillisiä. Ne voivat johtua esimerkiksi ilmasto- tai ympäristöpoliittisista päätöksistä, tekniikan kehityksestä tai markkinoiden luottamuksessa ja valinnoissa tapahtuvista muutoksista.

Jatkossa, kun uutta sääntelyä luodaan, on tärkeä varmistaa, että talouskasvun rahoittaminen ja hiilineutraalin talouden edistäminen Suomen erityispiirteet huomioiden ovat vaatimusten tavoitteena yhtä lailla kuin pankkien häiriönsietokyvyn vahvistaminen.

Uudet vaatimukset ja niiden käyttöönotto on tehtävä vastuullisesti kokonaisarvioon perustuen, ja eri sidosryhmien kuulemiseen on varattava riittävästi aikaa.

Finanssiala pitää tärkeänä, että kestävyysriskit huomioidaan sääntelyssä siten, että ne heijastavat luotettavasti luottolaitoksen kannettavaksi tulevia taloudellisia riskejä.

Dialogi sääntelyn laatijoiden, valvojien sekä valvottavien välillä on ensiarvoisen tärkeää, jotta rahoitus kohdentuu tehokkaasti eikä pullonkauloja pääse syntymään. Kuten EKP:n tämän vuoden alussa julkaisema Risks from misalignment of banks’ financing with the EU climate objectives -raportti osoittaa, työtä tällä alueella riittää.

Sääntelyllä ei saa tukahduttaa pankkien edellytyksiä tukea yritysten siirtymää saastuttavista toiminnoista kohti kestävämpiä ratkaisuja. Pankkien mahdollisuuksia rahoittaa vihreää siirtymää on tuettava ja kehitettävä.