Säästämisen nihkeys on Suomessa suurempi ongelma kuin kotitalouksien velkaantuminen. Vaikka esimerkiksi rahastosijoittamisesta on 2000-luvulla tullut suosittua ja se on vakaasti kartuttanut suomalaista kansankapitalismia, aivan liian moni kotitalous elää edelleen kädestä suuhun, eikä säästöjä synny. Vain 60 prosenttia kotitalouksista kertoo Finanssialan Keskusliiton kyselytutkimuksessa säästävänsä jollain tavoin ”pahan päivän” varalle.
Säästämisen nihkeys on Suomessa suurempi ongelma kuin kotitalouksien velkaantuminen. Vaikka esimerkiksi rahastosijoittamisesta on 2000-luvulla tullut suosittua ja se on vakaasti kartuttanut suomalaista kansankapitalismia, aivan liian moni kotitalous elää edelleen kädestä suuhun, eikä säästöjä synny. Vain 60 prosenttia kotitalouksista kertoo Finanssialan Keskusliiton kyselytutkimuksessa säästävänsä jollain tavoin ”pahan päivän” varalle.
Pienet tulot eivät ole yleensä syynä säästämisen vähäisyyteen. Hyvinkin pienillä summilla pääsee tänä päivänä säästämisen alkuun, eikä tarvitse olla aktiivinen osakekurssien ja sijoitusmaailman seuraaja kartuttaakseen varallisuuttaan. Pitkän aikavälin tilastot osoittavat, että säännöllisen sijoittajan pienetkin panokset tuottavat, kunhan sietää talouden heilahteluja.
Kannusteita kansankapitalismin kukoistukselle kuitenkin puuttuu. Erityisiä haasteita Suomessa ovat tuoneet jatkuvat laki- ja veromuutokset, joilla kansalaisten luottamusta erityisesti pitkäjänteistä säästämistä kohtaan on rapautettu. Kotitalouksien on tärkeää tietää, millaisin ehdoin heidän rahojaan hoidetaan. Tämä on myös lainsäätäjän tiedostettava, ei vain arvopapereita tai sijoitustuotteita myyvän finanssialan toimijan.
Sijoitustuotteiden ferrarit ja volkkarit
Taloudenhallinnan perustietojen ja -taitojen lisäksi tarvitaan tietoa erilaisten sijoitusvaihtoehtojen luontaisista ominaisuuksista. Sijoitustuotteita on lukuisia, kaikilla on omat hyvät puolensa, ja ne on hinnoiteltu ominaisuuksiensa mukaan. Sijoitustuotteissakin on omat ferrarinsa ja volkkarinsa. Kaikkiin tilanteisiin ja tarpeisiin löytyy varmasti sopiva tuote, ja kilpailu huolehtii, että hintakin on kohdallaan.
Perinteisesti suosituin säästämisen muoto Suomessa on ollut maksaa asuntolaina pois mahdollisimman nopeasti. Tämä on helppo, muttei varsinkaan nykykorkotasoilla aina kaikkein paras vaihtoehto. Monet sijoittajat suosivatkin yksinkertaisia välillisen sijoittamisen instrumentteja, kuten rahastoja ja erityyppisiä vakuutuksia.
Noin miljoonalla suomalaisella on rahastosijoituksia joko suoraan tai sijoitussidonnaisten vakuutusten kautta. Kotitalouksien omistamat rahastosijoitukset olivatkin vuodenvaihteessa yli 40 prosenttia noin 106,5 miljardin euron yhteenlasketusta rahastopääomasta.
Rahastojen ja sijoitusvakuutusten avulla pienilläkin summilla pääsee globaaleille markkinoille ja haluamiinsa sijoituskohteisiin. Riskien hajautuksen ja markkinoiden seurannan hoitavat finanssiammattilaiset.
Finanssialan Keskusliiton tuoreen selvityksen mukaan esimerkiksi rahastoihin sijoitetaan, koska sijoitus on helppo muuttaa rahaksi, riski valmiiksi hajautettu ja tuotto suhteessa riskitasoon itse päätettävissä. Myös vastuullinen sijoittaminen on nostanut suosiotaan. Kuluja välillisessä sijoittamisessa toki syntyy, mutta niiden vertailtavuus on jo tällä hetkellä erittäin hyvä ja edelleen paranemassa EU:n lainsäädännön muutoksilla. Kilpailu rahasto- ja vakuutusmarkkinoilla kyllä hoitaa, että kulut pysyvät kurissa.
Myös osakesijoittaminen on hyvä vaihtoehto, mutta se vaatii riittäviä kertapääomia sekä markkinoiden ja yritysten seurantaa. Jos sijoittaja haluaa kuitenkin aktiivisesti osallistua yritystä koskevaan päätöksentekoon esimerkiksi yhtiökokouksissa, suora osakesijoittaminen on ainoa vaihtoehto. Välillisessä sijoittamisessa omistajan päätösvaltaa käyttää rahasto- tai vakuutusyhtiö. Suora osakesijoittaminen ei myöskään ole täysin kulutonta, vaan maksuja kertyy säilytys- ja kaupankäyntipalkkioista. Suomessa suuri ongelma on myös muusta Euroopasta poikkeava omistusten säilyttämisen rakenne, joka moninkertaistaa kulut esimerkiksi Ruotsiin verrattuna.
Verotuksessa perusteltuja eroja
Suorassa osakesijoittamisessa sijoittaja saa tuottoja sekä osingoista että osakkeiden arvonnoususta. Hän vastaa omistajana itse allokaatiomuutoksista ja maksaa verot mahdollisista realisoituneista luovutusvoitoista. Hallituksen yritysverotyöryhmä pohtii parhaillaan suoran osakesijoittamisen kannusteiden parantamista pienten osinkojen verovapaudella. Tämä olisi tervetullut uudistus.
Välillisen sijoittamisen instrumenteissa verot maksetaan vasta, kun sijoitusten tuottoja nostetaan, eli säästäminen on myös verotehokasta. Onkin kummallista, että sijoitusvakuutukset eli säästöhenkivakuutukset, kapitalisaatiosopimukset ja eläkevakuutukset rinnastetaan toistuvasti julkisuudessa veronkiertoon. Sijoitustuotteisiin ei kuitenkaan liity mitään hämärää, ja verottaja saa omansa, kun aika on.
Sijoitusvakuutuksissa vakuutukseen liitetyn omaisuuden omistaa vakuutusyhtiö. Varojen sijoittamisesta kertynyt tuotto on siten vakuutusyhtiön tuloa. Kansainvälinen käytäntö on, ettei vakuutusyhtiöiden omistamia allokaatioita tai niiden muutoksia veroteta vakuutuksenottajan verotuksessa eikä sijoituskohteen luovutus tai vaihtaminen realisoi veronalaista tuloa vakuutuksenottajalle. Toisaalta esimerkiksi sijoitusvakuutuksiin tehdyn sijoituksen tappiota ei voi vähentää verotuksessa samalla tavalla kuin suorassa osakesijoittamisessa.
Kokonaisselvitys tarpeen
Sipilän hallitusohjelmassa on luvattu tehdä kokonaisselvitys eri sijoitusmuotojen verokohtelusta. Tällainen sijoitusvaihtoehtojen kokonaisuuden hahmottaminen tulee todella tarpeeseen. Tärkeää on, että selvitys koskee kaikkia yksityishenkilöille myytäviä sijoitustuotteita: sekä suoraa sijoittamista että erilaisia sijoitusinstrumentteja. Suomalaisille on jatkossakin oltava tarjolla erilaisia kotimaisia tapoja sijoittaa ja varautua tuleviin tarpeisiin. Lainsäädännön ja verotuksen on oltava tiedossa, kun sijoituspäätöksiä tehdään. Muutoksia ei tule tehdä hätiköiden, vaan suosia vakautta ja pitkäjänteisyyttä.
Kirjoitus on alun perin julkaistu Veronmaksajien Keskusliiton Taloustaito-blogissa