Vaikka Venäjä onnistuisi valtaamaan Ukrainan sotilaallisella ylivoimallaan, voitto olisi hedelmätön. Putin on rampauttanut maansa kansainväliseksi hylkiövaltioksi, jonka kanssa haluavat olla tekemisissä vain muutamat muut diktaattorit. Taloudellinen yhteistyö Putinin halveksimien läntisten demokratioiden kanssa myrkyttyi pitkälti mahdottomaksi.
Torstai 24. helmikuuta 2022 jäi historiaan päivänä, jolloin maailma heräsi uuteen, raakaan todellisuuteen. Maailman toiseksi suurin ydinasevalta teki selväksi, etteivät sitä kiinnosta sen paremmin totuus, kansainväliset sopimukset kuin ihmishengetkään.
Jälkeenpäin tuntuu kummalliselta tunnustaa, että Venäjän presidentti Vladimir Putin pääsi yllättämään. Olihan hän jo kuukausitolkulla ryhmittänyt asevoimia Ukrainan rajoille ja siirtänyt harjoitusten nimissä venäläisiä divisioonia myös Valko-Venäjälle. Asetelma ei olisi voinut olla selvempi, mutta silti hyökkäyksen alettua moni tunsi itsensä yllätetyksi.
Euroopan unioni ja sen liittolaiset Atlantin toisella puolen tekivät ensimmäiset pakotepäätöksensä Venäjää vastaan jo hyökkäyspäivän iltana. Alkuperäisiä pakotepäätöksiä kiristettiin merkittävästi jo muutaman seuraavan päivän aikana. Kulissien takana nuo päivät tarvittiin sen varmistamiseen, että Euroopan energiansaanti voidaan turvata muista lähteistä, jos Venäjän öljy- ja kaasuhanat sulkeutuvat.
Käytännössä Yhdysvallat ja Euroopan unioni kumppaneineen ilmoittivat jäädyttävänsä Venäjän keskuspankin ulkomaiset sijoitukset ja irrottavansa osan venäläisistä pankeista kansainvälisestä SWIFT-maksujenvälitysjärjestelmästä.
Vain energiasektori on säästynyt toistaiseksi pakotteilta, ja siksi öljyn ja maakaasun kaupan kannalta keskeiset pankit jätettiin tässä vaiheessa SWIFT-pakotteiden ulkopuolelle.
Venäläiset varoittivat aiemmin, että maa pitäisi SWIFT-rajoitusten käyttöönottoa sodanjulistuksena, johon se vastaisi samalla mitalla. Kremlin itsensä aloitettua sodan sen uhkaukselta putosi pohja.
Luottoluokittajat Fitch ja Moody’s pudottivat Venäjän luottoluokituksen torstaina roskaluokkaan, koska sen ei katsota enää kykenevän hoitamaan velkojaan. Venäjä onnistui kampeamaan itsensä muutamassa päivässä samaan hylkiövaltiosarjaan Pohjois-Korean, Venezuelan ja Iranin kanssa.
Länsiyrityksillä massapako Venäjältä
Talouselämän kannalta Venäjä katosi muutamassa päivässä uudenlaisen rautaesiripun taakse. Maassa toimineet länsiyhtiöt ovat yksi toisensa jälkeen ilmoittaneet vetäytyvänsä maasta tai keskeyttävänsä liiketoiminnan venäläisten kanssa. Näin ovat tehneet muiden muassa öljy-yhtiöt Shell, BP, Exxon Mobil ja Equinor.
General Motors lopettaa autojensa ja niiden varaosien toimitukset Venäjälle, samoin BMW, Ford sekä kiinalaisomisteinen Volvon henkilöautotuotanto. Samaan rintamaan ovat liittyneet myös Jaguar ja Harley-Davidson. Mercedes-Benz ja Daimler Truck ovat nekin ilmoittaneet vetäytyvänsä Venäjältä.
Myös yksi maailman suurimmista rahdin kuljettajista, tanskalainen Mærsk, ilmoitti lopettavansa rahtiliikenteen Venäjälle. Sekä Fedex että UPS lopettavat toimitukset Venäjälle.
Maailman suurimmat lentokonevalmistajat Boeing ja Airbus ovat molemmat ilmoittaneet lopettavansa kaupan ja koneidensa varaosien ja huollon tarjoamisen Venäjällä.
Ruotsalaiset H&M ja Ikea sekä amerikkalainen Nike kertoivat torstaina lopettavansa toistaiseksi toimintansa Venäjällä. Myös maailman arvokkaimmaksi yritykseksi listattu Apple ilmoitti lopettavansa tuotteidensa myynnin Venäjällä.
Luottokorttiyhtiöt Visa ja Mastercard ovat nekin ryhtyneet laajasti rajoittamaan maksuverkostonsa ja korttiensa käyttöä Venäjällä.
Länsiyritysten joukkopako Venäjän markkinoilta johtuu yhtäältä uusista talouspakotteista ja jäljellä olevankin rahaliikenteen vaikeutumisesta, mutta toisaalta myös moraalisesta paineesta niiden kotimarkkinoilla.
Kun amerikkalainen, globaaleilla markkinoilla toimiva Netflix ilmoitti, että sen on maaliskuun alusta lähtien levitettävä Venäjän valtiollisten televisiokanavien tuotantoa voidakseen toimia maassa, osa sen asiakkaista länsimaissa ryhtyi irtisanomaan tilejään syyttäen Netflixiä Kremlin propagandan levittämisestä.
Ei mennyt kuin muutama päivä, kun Netflix käänsi kelkkansa ja ilmoitti, että se ei Venäjän määräyksistä huolimatta ota palveluunsa Venäjän hallituksen kontrolloimia ohjelmalähteitä. Tämä todennäköisesti tarkoittaa sitä, että Netflixin toiminta maassa loppuu.
Muutamat länsiyritykset yrittävät sinnitellä
Ilmoituksia yritysten vetäytymisestä Venäjän markkinoilta tulee nyt niin paljon, että enemmän uutisarvoa olisi oikeastaan kertoa niistä länsiyrityksistä, jotka ovat jäämässä Venäjän markkinoille.
Viimeisimpien tietojen mukaan Renault on aikeissa jatkaa autojen tuotantoa Venäjällä ainakin jossain määrin. Japanilainen Mitsubishi Motors harkitsee vielä automyyntinsä jatkoa Venäjällä.
Suomalainen Fortum kertoi puolestaan torstaina 3. maaliskuuta jatkavansa toimintaansa Venäjällä mutta keskeyttävänsä “toistaiseksi” kaikki uudet investoinnit maahan. Fortumilla on yhdessä Uniperin kanssa 12 voimalaitosta ja 7 000 työntekijää Venäjällä.
Lännen yhtenäisyys yllätti Kremlin
Neuvostoliiton perustajan Vladimir Leninin kerrotaan väittäneen, että lännen kapitalistit ovat niin ahneita, että he ovat valmiita myymään köydet jopa omiin hirttäjäisiinsä. Vaikuttaa siltä, että Vladimir Putin teki samanlaisia laskelmia ennen kuin hän antoi hyökkäyskäskyn joukoilleen.
Harhaiset kuvitelmat siitä, että länsidemokratiat ovat liian huolissaan taloudestaan, hajanaisia ja pehmeitä vastatakseen Venäjän sotaretkeen, voivat selittää Venäjän presidentin ajatuksenjuoksua.
Täsmälleen toisin on kuitenkin käynyt. Kuten Suomen EU-suurlähettiläs Markku Keinänen totesi Iltalehden haastattelussa, EU-maiden yksimielisyys pakotteiden asettamisessa on ollut käsin kosketeltavaa.
”Yksimielisyys on tuonut kiistatta EU:hun tehoa. Toivottavasti tämä johtaisi keskusteluun siitä, että ehkä tällä linjalla kannattaisi jatkaa myöhemminkin”, Keinänen totesi.
Heti Venäjän hyökkäyksen alkamisen jälkeen pidetyssä EU:n huippukokouksessa Suomen pääministeri Sanna Marin (sd.) puolestaan totesi, että on selvää, että Venäjä tulee asettamaan vastapakotteita, jotka osuvat EU-maiden omaan talouteen.
”Se hinta on kuitenkin hyväksyttävä siitä, että pidämme arvoistamme kiinni”, hän sanoi.
Suomessa vaikutukset näkyvät heti. Venäjän kiellettyä ylilennot EU-maiden lentoyhtiöiltä Finnair joutuu miettimään uusiksi koko strategiansa, jonka ydin on perustunut nimenomaan Helsingin sijaintiin lähempänä Aasian suuria keskuksia kuin muut länsieurooppalaiset kentät.
Finnairin kilpailukykyä on lisännyt merkittävästi se, että samalla koneella on voinut lentää vuorokauden aikana edestakaisin esimerkiksi Helsingistä Shanghaihin tai Tokioon. Kun Venäjän yli ei voi lentää, tämä kilpailuetu katoaa.
Vastaavasti esimerkiksi öljynjalostaja Neste on tuonut kaksi kolmasosaa raakaöljystään Venäjältä ja joutuu nyt etsimään korvaavia lähteitä venäläiselle raakaöljylle. Öljyhän ei maailmasta lopu – ainakaan lyhyellä tähtäimellä – mutta sen hankkiminen kauempaa tulee kalliimmaksi.
Ukrainan valloituksen ontot hedelmät
Brysselissä on avoimesti ihmetelty, mitä Venäjä kuvittelee tekevänsä sen jälkeen, jos se onnistuu sotilaallisella ylivoimallaan miehittämään Ukrainan.
Maailma toimii nykyään rajojen yli elävinä verkostoina, taloudellisena, sosiaalisena, kulttuurisena ja tieteellisenä kanssakäyntinä. Sulkemalla itsensä tämän kanssakäymisen ulkopuolelle Venäjä kuihduttaa itsestään sisäänpäin sulkeutuneen kääpiövaltion.
Vaikka Venäjän eliitti ei tapansa mukaan välittäisi vähääkään tavallisen kansan kärsimyksistä Venäjällä saati Ukrainassa, edes Putinin ja hänen miljardöörisuojattiensa varastamasta omaisuudesta ei ole paljoa iloa, jos sitä ei pääse käyttämään muualla kuin kurjistuvan kotimaan oligarkkireservaattien piikkilanka-aitojen takana.
Kuvitelmat siitä, että kaupankäynnin lisääminen Kiinan kanssa korvaisi menetykset länsikaupassa, ovat absurdeja. Kasvava riippuvuus rikkaasta Kiinasta tekisi köyhtyvästä Venäjästä Kiinan vasallin. Se tuskin oli Putinin tarkoitus.
Mika Horelli, MustRead
Juttu on julkaistu MustReadissa 4.3.2022. MustReadin Brysselin-kirjeenvaihtajan työskentelyä tukee taloudellisesti Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin.
Janoatko lisää?
Tähän aiheeseen liittyviä uutisia ja kolumneja