Isot kansainväliset teknologiayritykset laajentavat toimintaansa yhä voimakkaammin finanssimarkkinoille. Lainsäätäjille tämä on ongelma, koska rahoitusalaa koskeva sääntely ei riitä kattamaan monialaisten teknologiayritysten mukanaan tuomia riskejä, olipa kysymys sitten asiakkaiden tasaveroisesta kohtelusta, tietosuojasta tai rahanpesun torjunnasta.
Teknologiajätit ovat rymistelleet vauhdilla finanssialalle.
Amazon tarjoaa rahoitusta henkilöasiakkailleen sekä pienille ja keskisuurille yrityksille. Eteläkorealaisen pikaviestiyritys Kakaon tuotepalettiin kuuluvat käytännössä täydet pankkipalvelut, samoin eteläamerikkalaisen verkkohuutokauppayhtiö Mercado Libren.
Myös Apple tarjoaa jo nyt laajasti rahoituspalveluja yksityisasiakkaille, yrityksille että julkishallinnon asiakkaille.
2,3 miljardin kuukausittain aktiivisen käyttäjän Facebook suunnitteli viime vuonna oman Libra-digitaalivaluuttansa julkistamista osana laajenemista finanssisektorille. Toistaiseksi Libra on hyllytetty, mutta on vain ajan kysymys, milloin Facebook palaa aikaisempiin suunnitelmiinsa globaaleilla finanssimarkkinoilla.
Kiinalaisen Alibaban Ant Financial ja Tencentin WeChat ryhtyivät viime vuonna tarjoamaan finanssipalveluja jo niin kattavasti, että Kiinan hallitseva kommunistinen puolue ryhtyi suitsimaan niiden toimintaa perinteisellä rahoitussektorilla. Yksin WeChatilla on noin miljardi käyttäjää.
Euroopan unioni pyrkii paraikaa kiristämään finanssialaan kohdistuvaa rahanpesun valvontaa. Kun pankkien valvontaa tiukennetaan, kansainvälisen rahanpesun tutkijat pelkäävät rikollisen rahan kanavoituvan tulevaisuudessa yhä enemmän teknologiayritysten markkinoille tuomien uusien finanssipalvelujen kautta.
Ylivoimainen käyttäjäkokemus
Kilpaillessaan asiakkaista teknologiayrityksillä on puolellaan selkeä etu: Ne hallitsevat ylivoimaisen hyvin juuri ne mobiilialustat, joihin kuluttajat ovat viime vuosina siirtyneet.
Lisäksi varsinkin monissa kehittyvien talouksien maissa teknologiayritykset ovat tarjonneet mahdollisuuden hypätä suoraan vaihto- tai käteistaloudesta finanssiapplikaatioiden käyttöön ilman pankkitilejä. Samaan tapaan monissa kehitysmaissa ei koskaan ollut lankapuhelinvaihetta, vaan niissä siirryttiin suoraan langattomaan teknologiaan. Perinteisten pankkien on vaikea kilpailla teknologiayritysten kanssa olosuhteissa, joista puuttuu esimerkiksi kattava kansallinen henkilötunnistusjärjestelmä.
Hyvä esimerkki on mobiililaitteiden välisiin rahansiirtoihin erikoistunut M-Pesa. Se välittää suurimman osan kenialaisten rahansiirroista. Maan viranomaisten mukaan tähän liittyy kuitenkin paitsi suuria tietoturvariskejä, myös maksuvarmuuteen liittyviä merkittäviä kansallisia epävarmuustekijöitä. Järjestelmän kaatumisella olisi vakavat seuraukset koko maan talouteen.
Rahoitussääntelyn vaikeat kysymykset
EU:ssa on viime vuosina päästy yhteisymmärrykseen monista uusista rahoitussektoria koskevista säännöistä sekä pankkien vakavaraisuuteen, rahanpesun torjuntaan että tietosuojaan liittyen. Isojen teknologiajättien nopea laajeneminen finanssialalle asettaa lainsäätäjät kuitenkin kokonaan uusien vaatimusten eteen.
Tähän on monta syytä. Keskeinen niistä on se, että teknologiayritykset toimivat huomattavasti laaja-alaisemmin kuin perinteiset finanssialan yritykset ja ne tietävät asiakkaistaan moninkertaisesti enemmän kuin rahoitusalan perinteiset toimijat. Lisäksi niillä on ainakin länsimaissa huomattavasti enemmän keinoja painostaa lainsäädäntöä haluamaansa suuntaan kuin perinteisellä finanssialalla.
Siinä, missä rahoitusala viimeisten vuosikymmenten pankkifuusioista huolimatta jakautuu edelleen satoihin eri markkinoilla kilpaileviin ja usein alueellisesti toimiviin finanssitaloihin, teknologiapuolella markkinoita dominoi muutama kymmenen globaalia supertähtiyritystä. Googlella on globaalisti 90 prosentin osuus hakukoneista, Facebookilla kahden kolmasosan osuus sosiaalisen median markkinoista. Euroopassakin voimakkaasti kasvavan Amazonin arvioitiin jo pari vuotta sitten hallinneen yli puolta Yhdysvaltojen verkkokaupasta.
Teknologiajättejä koskee sama ominaisuus kuin aikanaan suurimpia amerikkalaisia pankkeja, joita ei voinut päästää kaatumaan: Niistä on tullut yhteiskuntien kannalta liian suuria ja elintärkeitä, jotta niiden toimintaa voisi horjuttaa, too big to fail. Siksi niiden toimintaa on myös niin vaikea säädellä.
Teknologiayritykset todella tuntevat asiakkaansa
EU:ssa pyritään tulevaisuudessa säätelemään tekoälyn käyttöä siten, että koneet eivät pääsisi yksinään tekemään ihmisten kohtaloihin ratkaisevasti vaikuttavia päätöksiä. Muun muassa rahoitusalalla tai viranomaistoiminnassa lopullisten ratkaisujen takaa tulisi aina löytyä niistä vastuussa olevat ihmiset. Teknologia halutaan pitää demokratiassa pysyvästi rengin asemassa, lopullisen päätöksenteon tukena.
Periaatteen toteutuminen finanssisektorilla on kuitenkin epävarmaa. Teknologiayritysten finanssipalveluiden sääntelyä vaikeuttaa ennen kaikkea valtava määrä tietoa, jonka teknologiayritykset asiakkaistaan keräävät.
Viranomaisten täytyy ensinnäkin ratkaista kysymys siitä, saavatko teknologiayritykset käyttää asiakkaastaan keräämiä henkilökohtaisia tietoja yritysten finanssipalvelujen kohdistamiseen ja hinnoitteluun. Perinteisiltä finanssiyrityksiltä on monissa maissa kielletty muun muassa rotuun, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, uskontoon tai etnisyyteen perustuva syrjintä. Miten voidaan huolehtia siitä, että teknologiayritykset noudattavat rahoitussektorilla samoja sääntöjä?
Kun kysymys on samojen yritysten toiminnasta samojen asiakkaiden kanssa eri toimintasektoreilla, toimivien palomuurien pystyttäminen ja tietojen käytön valvonta voivat osoittautua erittäin hankalaksi. Tästä on jo hyviä esimerkkejä finanssimaailmasta: varainhoidon ja sijoitusneuvonnan pitäminen sääntöjen mukaan erillään samoissa konserneissa on aika ajoin osoittautunut varsinkin amerikkalaisissa finanssitaloissa ylivoimaiseksi tehtäväksi.
Lainsäätäjien täytyy päättää, mitä tietoa voidaan hyödyntää automaattisesti, kun teknologiayritykset myyvät asiakasdataa markkinointitarkoituksessa, ja mihin vastaavasti tarvitaan ihmisiä rahoitusratkaisujen päätöksentekijöinä. Käytännön pelko on se, että entisajan pankkien luottovirkailijat tulevat kategorisesti korvautumaan tekoälysovelluksilla, jotka lopulta päättävät miljardien ihmisten taloudellisten mahdollisuuksien kohtaloista.
Facebookin tietosuojakäytännöt jatkuvasti tapetilla
Teknologiayritysten tapa kerätä tietoa käyttäjistään on herättänyt huolta jo useita vuosia.
Vuonna 2018 belgialainen tuomioistuin kielsi poikkeuksellisen jyrkässä päätöksessään Facebookia keräämästä tietoja sivuillaan käyvistä ihmisistä ilman näiden nimenomaista suostumusta. Päätös liittyi Facebookin käytäntöön kerätä erilaisten evästeiden ja seurantaohjelmien avulla laajasti tietoja paitsi omien palvelujensa käyttäjistä eli ihmisistä, joilla on Facebook-tili, myös sellaisista verkon käyttäjistä, jotka vain vierailevat Facebookin sivuilla.
Oman Facebook-profiilin luovat käyttäjät joutuvat käyttäjätiliä avatessaan antamaan Facebookille luvan kerätä ja käyttää tietoja heistä, mutta ne, jotka eivät ole Facebookin asiakkaita, eivät välttämättä missään vaiheessa ole antaneet yhtiölle lupaa tietojen keräämiseen ja käyttämiseen.
Vuonna 2018 EU-maissa voimaan tullut yleinen tietosuoja-asetus GDPR on osaltaan yhdenmukaistanut EU-maiden tietosuojalainsäädännön, mutta Facebookia ja muita teknologiayhtiöitä on toistuvasti syytetty tietosuoja-asetuksen rikkomisesta tai vähintään sen rajojen testaamisesta.
Belgian kanssa vastaavia oikeuden päätöksiä on tehty myös muun muassa Saksassa ja Espanjassa. Facebook on kuitenkin riitauttanut päätökset ja väittänyt, ettei kansallisilla viranomaisilla ole toimivaltaa sen syyttämiseen.
Yhtiön mukaan vain sen virallisen Euroopan kotivaltion Irlannin viranomaisilla olisi tähän oikeus. Kesäkuussa 2021 EU-tuomioistuin kuitenkin vahvisti Belgian vuoden 2018 tapauksen. Tuomioistuimen mukaan kaikkien EU-maiden kansallisilla viranomaisilla on oikeus haastaa teknologiayhtiöt oikeuteen asetuksen rikkomisesta.
Facebookin ydinliiketoimintaa on hyödyntää ja myydä keräämäänsä käyttäjädataa verkkomainonnan kohdistamisessa. Facebookin mukaan muun muassa evästeet, joita yhtiö lähettää sivustollaan käyvien vieraiden tietokoneisiin, ovat alalla täysin normaali käytäntö ja auttavat satoja tuhansia yrityksiä tavoittamaan asiakkaita Euroopassa.
Euroopan unionin lainsäädännön valmistelua täällä paikan päällä Brysselissä seuratessa ei voi kuin toivoa EU:n virkamiehille ja poliittisille päättäjille tahdonvoimaa, taitoa ja kärsivällisyyttä ratkaisujen hakemisessa. Toisin kuin rahoitusala, jonka intressissä on kilpailusyistä tukea toimivaa sääntelyä, Big Tech on osoittanut tekevänsä kaikkensa jotta sitä säädeltäisiin mahdollisimman vähän.
Kirjoittaja: Mika Horelli, MustRead
Juttu on julkaistu MustReadissa 20.8.2021. MustReadin Brysselin-kirjeenvaihtajan työskentelyä tukee taloudellisesti Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin.