Kysyvä ei tieltä eksy, mutta tietotulvan alle voi hukkua

---

Kansankapitalismi ja sijoittaminen ovat nyt kaikkien huulilla. Niitä haluavat edistää niin Suomen hallitus – ainakin juhlapuheissa, teot eivät vielä vakuuta – kuin Euroopan unionin eri instituutiotkin. Sijoittamiseen kannustavia podcasteja ja somevaikuttajia on viime vuosien aikana ilmestynyt kuin sieniä sateella. Myös finanssialan yhtiöt ovat tehneet hartiavoimin työtä kansankapitalismin eteen: jokaiselle löytyy varmasti sopiva sijoitustuote ja sijoittamisen aloittamisesta on tehty helppoa ja vaivatonta. Samaa tahtia on noussut myös suomalaisten oma kiinnostus sijoittamiseen.

Sijoittamisbuumi laukkaa siis kovaa vauhtia eteenpäin. Vähintään yhtä kovaa vauhtia vyöryy myös Euroopan unionista tuleva sijoittajansuojan sääntely. Missä vaiheessa liika on liikaa?

======
Eikö sääntelyn
suuri määrä takaa
hyvää sijoittajansuojaa?
======

Riittävä sijoittajansuoja on toimivien markkinoiden perusedellytys. Myös vähittäissijoittajat, eli tavalliset ihmiset, haluavat tietää, millaisiin tuotteisiin varansa laittavat. Hyvä ja riittävä sijoittajansuoja siis tuottaa hyvää sekä markkinoille että sijoittajille. Jos riittävä sijoittajansuoja on sekä markkinoiden että sijoittajan etu, eikö lumipalloilmiön lailla kasvava sääntelyn määrä takaa hyvää sijoittajansuojaa?

Sijoittajansuojan keskeinen osa on asiakkaille tarjottava informaatio muun muassa sijoitustuotteen ominaisuuksista, riskeistä ja kuluista. Informaation tarjoamiseen EU:ssa onkin panostettu viime vuosina oikein hartiavoimin.

Yksi nykysääntelyn suurista ongelmista on, että se määrää hyvin tarkkaan, mitä kaikkea informaatiota sijoittajalle on toimitettava – ja tätä informaatiota on paljon. Sen lisäksi kestävyysnäkökulmien korostuminen sijoittamisessa on lisännyt sääntelyn ja pakollisen informaation määrää entisestään. Vaikka tämänkin lisäsääntelyn tarkoitus – antaa sijoittajille riittävät tiedot kestävyysnäkökohtien huomioon ottamisessa – on hyvä, kasvattaa se taas vähittäissijoittajan koluttavaa tietomäärää.

======
Edistääkö se sijoittajansuojaa,
jos tavallinen ihminen
hukkuu informaatiotulvan alle?
======

Tavallisella sijoittajalla ei ole välttämättä aikaa tai tarvittavaa tietämystä, jotta hän osaisi omaksua suuresta tietomäärästä – sääntelyn määrittämällä finanssijargonilla höystettynä – tarvittavat tiedot päätöstensä tueksi. Päinvastoin liian suuri tietomäärä heikentää asiakkaiden luottamusta koko järjestelmään ja vähentää kiinnostusta sijoittamiseen. Hyvää tarkoittavalla sääntelyllä ollaan siis menossa ojasta allikkoon.

Määrän sijaan sijoittajille annettavissa tiedoissa tulisi keskittyä laatuun: sääntelyssä pitää kiinnittää paljon parempaa huomiota annettavien tietojen ymmärrettävyyteen sekä helppoon luettavuuteen. Tiedonantosääntelyä on paisuttamisen sijaan selkeytettävä, tiivistettävä ja yhdenmukaistettava, jotta asiakas voi tehdä aidosti harkitun valinnan itselleen sopivimmasta sijoitustuotteesta.

Missä kohtaa hyväksi tarkoitetusta sääntelystä tulee enemmän este ja taakka? Ehkä siinä kohtaa, kun määrä korvaa laadun. Tämän pitäisi olla päätöksentekijöiden johtotähtenä Brysselissä, kun sijoittajansuojaa hiotaan. Sillä vaikka kysyvä ei tieltä eksy, voi paperipinojen alle hukkua. Tai jos ei sentään hukkua, niin kiinnostuksen sijoittamiseen tai sijoitustuotteiden vertailuun kyllä ainakin menettää.