Korona aiheutti valtavan työpaikkojen vaihtamisen aallon – kilpailu parhaista aivoista käy kuumana, alustatalous kasvaa

Nobel-palkittu Paul Krugman arvioi vielä viime syksynä työllisyystilastojen osoittavan miljoonien hyvin koulutettujen amerikkalaisten jääneen työelämän ulkopuolelle. Huhtikuun alussa The New York Timesissa julkaistussa kolumnissaan Krugman joutui pyörtämään puheensa: hänen mukaansa vaikuttaa pikemminkin käyneen niin, että yhä useampi työntekijä havahtui miettimään työntekoaan – ja seurauksena oli poikkeuksellisen massiivinen työpaikkojen vaihtamisen aalto.

Krugmanin mukaan koronan aiheuttamat poikkeusolosuhteet pakollisine etätöineen toimivat monille palkansaajille herätyksenä siihen, että elämä voisi olla muutakin kuin päivittäisiä aamu- ja iltaruuhkia ja loputtomia kokouksia, joiden todellinen tarve ja hyöty jäi usein hämäräksi. 

Vuoden 2020 aikana Yhdysvaltain noin 153 miljoonasta palkansaajasta noin 23 miljoonaa menetti työpaikkansa tai luopui siitä itse. Yhdysvaltain liittovaltion tilastoviraston U.S. Bureau of Labor Statisticsin mukaan palkansaajien määrä on nyt palautunut lähes entiselleen, yli 151 miljoonaan.

25–54-vuotiaiden työllisyys on nyt lähes samalla tasolla kuin koronapandemiaa edeltäneenä vuonna 2019. Monet eivät kuitenkaan ole palanneet samoihin töihin, joista he lähtivät koronaa pakoon.

Osa 55–64-vuotiaista amerikkalaisista ehti koronaevakon aikana päättää jäävänsä varhaiseläkkeelle, mutta heistäkin suurin osa on palannut jälleen töihin. Viime syksyn arviot suuresta siirtymästä työelämän ulkopuolelle olivat siis tosiaan ennenaikaisia. 

Palkansaajien määrä on Yhdysvalloissa edelleen noin 1,5 miljoonaa henkeä alemmalla tasolla kuin ennen koronapandemiaa, mutta tilanne on vähitellen normalisoitumassa. Työssä käyvien määrään vaikuttaa myös se, että siirtolaisuus Yhdysvaltoihin on selvästi pienentynyt koronapandemian aiheuttamien rajoitusten johdosta.

Yhdysvalloissa on tällä hetkellä työntekijöiden markkinat: monilla aloilla työnantajien on keksittävä uusia keinoja saadakseen palkattua riittävästi työvoimaa.

Työnantajien kilpailu parhaista työntekijöistä ei koske yksinomaan Yhdysvaltoja. Työvoimalla on nyt historiallisen suuri kysyntä: taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n tuoreen julkaisun mukaan kaikkien sen 37 jäsenmaan keskimääräinen työttömyysaste oli helmikuussa laskenut mittaushistorian alimmalle tasolle, keskimäärin 5,2 prosenttiin. 

Yhdysvalloissa luku oli 3,8 prosenttia, EU:ssa 6,5 prosenttia. Euroopan talouden veturissa Saksassa työttömyys oli vain 3,1 prosenttia työvoimasta.

Työnantajat joutuvat kilpailemaan parhaista aivoista aivan uudella tavalla. 

Tietotyöt keksittävä uudestaan

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa syntyneen modernin toimiston konseptista tuli vuosikymmeniksi hallitseva tietotyön suorittamisen malli.

Sen tunnuspiirteenä oli tiukka hierarkia, joka muodostui alimpia portaita lukuun ottamatta lähes kokonaan miehistä ja tiukoista normeista, koskivat ne sitten työaikoja, pukeutumista, työtapoja tai palkkoja. Myös muun muassa avokonttorien arkkitehtuuri johtajien kulmahuoneineen suunniteltiin palvelemaan tätä hierarkista järjestystä.

Sama konsepti kopioitiin myös Eurooppaan ja muualle maailmaan. 

Työelämän vähittäisestä vapautumisesta ja sukupuolten tasa-arvoistumisesta huolimatta jäänteitä näistä normeista on edelleen paljon olemassa. Viimeistään koronapandemia on kuitenkin pakottanut työnantajat heräämään. Muun muassa teknologiayrityksissä ja rahoitusmaailmassa palkan rinnalle yhä tärkeämmäksi tekijäksi on noussut se, kuinka paljon vapautta työantajat sallivat palkollisilleen. 

Maaliskuussa Microsoftin julkaisemassa Work Trend Index 2022 -selvityksessä kerrottiin, kuinka yli puolet työntekijöistä oli valmiita vaihtamaan työpaikkaa, jos työnantaja ei tarjoa mahdollisuutta itselle räätälöityyn työnteon malliin. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi mahdollisuutta etätöihin ja joustaviin työaikoihin. Selvitys tehtiin 31 maassa, ja siihen osallistui 31 000 työntekijää.

Pysyvästä mahdollisuudesta tehdä ainakin osa töistä etänä on tullut keskeinen kilpailutekijä. Vanhakantaisissa organisaatioissa miljoonille työntekijöille oli aiemmin käytännössä mahdotonta edes unelmoida työskentelystä ilman lähiesimiehen jatkuvaa valvontaa – saati etäpäivistä.

Euroopan komission mukaan ennen pandemiaa vain noin 15 prosenttia EU-maiden työvoimasta oli koskaan työskennellyt etätöissä. Pandemian myötä osuus nousi vuodessa 40 prosenttiin.

Koronarajoitusten ansiosta työntekijät huomasivat äkkiä vapautuneensa lukemattomista itsestäänselvyyksinä pitämistään käytännöistä, joita he itse asiassa inhosivat. Tarvitaanko edelleen todella kaikkea hierarkiaa ja työpaikkojen pikkupolitikointia, jos työt onnistuvat etänä itsenäisesti ja työmatkoihin tai turhiksi koettuihin palavereihin käytetty aika lisää työn tuottavuutta tai vapaa-aikaa – monissa tapauksissa yhtä aikaa molempia.

Samalla organisaatiot madaltuvat. Kun kerran työntekijöiden tuottavuus kasvaa sitä mukaa kun heidän annetaan itse päättää työtavoistaan ja keskitytään tuloksiin, tarvitaan vähemmän pomoja katsomaan päältä, miten kukakin hommansa hoitaa. 

Vaikka tietotyön ja suorittavan työn rajat ovat vuosikausia hämärtyneet, pandemia toi myös korostetusti näkyviin eri työntekijäryhmien välisen räikeän eron mahdollisuuksissa järjestää omat työt vapaammin. 

Siinä missä arkkitehtien, insinöörien tai tilintarkastajien on mahdollista tehdä suurin osa töistään muualla kuin varsinaisella työpaikalla, sairaanhoitajien, kaupan kassojen, sähköasentajien tai bussinkuljettajien on käytännössä mahdotonta tehdä töitä etänä. 

Kuvaavaa on, että Yhdysvalloissa noin puolet korkeakoulututkinnon suorittaneista palkansaajista siirtyi pandemian johdosta etätöihin, mutta vähemmän koulutetuista suorittavan tason työntekijöistä yhdeksän kymmenestä oli edelleen käytävä fyysisellä työpaikallaan töissä. 

Alustatalous kasvaa

Perinteisen palkkatyön rinnalle on kasvamassa niin kutsuttu gig economy, keikkatalous, jakamistalous tai alustatalous, ja korona on vauhdittanut kehitystä. 

Kysymys ei ole enää yksinomaan Uber-kuskeista tai pizzaläheteistä, vaan töitä välittäviä sovelluksia on eri aloilla jo tuhansia, ja ne palvelevat vähintään yhtä suurta määrää erilaisten ammattien harjoittajia: niin intialaisia kirjanpitäjiä, tanskalaisia arkkitehteja kuin belgialaisia lääkäreitäkin. Miljoonia töitä haetaan ja tarjotaan päivittäin kännykkäsovellusten välityksellä.

Alustatalouden työntekijöiden todellista määrää tai osuutta työmarkkinoista on vaikea kertoa yhteismitallisesti, koska alustatyöt määritellään eri maissa eri tavoin. Ilmiö on kuitenkin merkittävä ja kasvaa koko ajan. Rajanvetoa vaikeuttaa osaltaan sekin, että monet palkkatöitä tekevätkin hankkivat lisäansioita alustatöillä. 

Politico-lehden mukaan Euroopassa oli viime vuoden lopulla noin 28 miljoonaa alustatalouden työntekijää, ja EU:n komissio ennakoi luvun nousevan 43 miljoonaan vuoteen 2025 mennessä. 

Pew-tutkimusyhtiö raportoi joulukuussa 2021, että 16 prosenttia amerikkalaisista aikuisista sai tai oli aikaisemmin saanut tulonsa joko kokonaan tai osittain freelancereina tai alustatalouden töistä. Tällä hetkellä itsensätyöllistäjiä lasketaan olevan Yhdysvalloissa noin 600 000 enemmän kuin ennen koronaa vuonna 2019.

Tietotyöammattilaisten oman osaamisen markkinointi on aikaisempaa helpompaa: on erilaisia työn tarjoajien ja työn tarvitsijoiden yhteen saattamiseen suunniteltuja globaaleja sovelluksia, kuten Upwork tai Fiverr, ja kasvava osa toimeksiannoista on mahdollista tehdä vaikka toiselta puolelta mannerta tai maailmaa.

Jo mahdollisuus muuttaa etäämmälle kalleimpien kaupunkien työssäkäyntialueilta luo tilaisuuden säästää rahaa muuhun käyttöön. 

Lisää vapautta mutta heikommat oikeudet

Koronan vauhdittama kehitys ei toki ole ongelmatonta. 

Kaikki eivät ryhdy yrittäjiksi omasta tahdostaan: osa pakon – tai työnantajan – sanelemana freelancereiksi ryhtyneistä tekee todellisuudessa edelleen samaa työtä samalle työnantajalle kuin ennenkin mutta kehnommin ehdoin.

Koska alustatyöntekijät ovat virallisesti yrittäjiä, heidän työnantajansa vapautuvat normaaleista työnantajavastuista, kuten esimerkiksi sairausajan palkasta ja työntekijoiden vakuuttamisesta. Myös minimipalkkalakia voidaan kiertää, jos työntekijät ovat virallisesti yrittäjiä eivätkä palkollisia.

Nämä tekijät lisäävät osaltaan työnantajien mielenkiintoa työllistää juuri alustatalouden kautta, mutta samalla työntekijöiden asema heikkenee. 

Perinteisessä palkkatyössä ratkaisuja työntekijöiden ja työnantajien vastuiden ja oikeuksien suhteesta on ratkottu jo parisataa vuotta, ja nyt samat periaatteet pitäisi saada sovitettua myös digitaaliseen työelämään. Ongelmiin ollaan onneksi jo tartuttu.

Euroopan komissio julkisti joulukuussa suunnitelman, jolla se haluaa parantaa alustatyöntekijöiden asemaa. EU haluaa, että muun muassa ruokalähettejä, autonkuljettajia ja muita vastaavia alustatyöntekijöitä koskisi niin kutsuttu työsuhdeolettama. 

Jos esimerkiksi Uber tai muut palveluntarjoajat haluavat kohdella työntekijöitään yrittäjinä, niiden on kyettävä todistamaan, että työntekijät ovat aidosti itsenäisiä yrittäjiä eivätkä heitä käyttävät alustayhtiöt kontrolloi heidän toimintaansa samaan tapaan kuin palkattujen työntekijöiden. Muussa tapauksessa heidät tulkittaisiin laillisesti työsuhteessa oleviksi työntekijöiksi, jolloin heidän toimeksiantajiaan koskevat samat säännöt kuin muitakin työnantajia. 

Alustayhtiöt ovat varoittaneet, että toteutuessaan komission suunnitelma tulee vähentämään merkittävästi niiden kautta avautuneita työtilaisuuksia.

Kirjoittaja: Mika Horelli, MustRead

Juttu on julkaistu MustReadissa 14.4.2022. MustReadin Brysselin-kirjeenvaihtajan työskentelyä tukee taloudellisesti Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin.