Käteisellä on pitkä historia vallanpitäjän monopolina, eikä sen tarina ole vielä ohi

Raha, maksuvälineet, pankkijärjestelmä ja käteisen käytön mahdollistava infrastruktuuri Suomessa on muuttunut moneen kertaan viimeisen kahdensadan vuoden aikana.  

Kolikot ja setelit ovat vanha keksintö. Suomesta vanhimmat tehdyt rahalöydöt ovat roomalaisia rahoja parin tuhannen vuoden takaa. Euroopassa ensimmäiset setelit laskettiin liikkeelle Tukholmassa vuonna 1661. Suomessa käteisrahaa, Ruotsin ja Venäjän rahaa, ryhtyi tarjoamaan Suomen Pankki vuonna 1811. Suomen markka oli käytössä vuosina 1860–2002, jonka jälkeen tilalle tulivat eurot ja Suomen Pankista tuli osa eurojärjestelmää.

Käteinen nostettiin pankkikonttoreista 1970-luvulle asti, jonka jälkeen käteistä sai myös automaateilta. Nostot automaateilta ohittivat pankkikonttoreissa tehdyt nostot lamavuosina 1990-luvulla. Samoihin aikoihin käteisostoautomaateista tuli Suomessa yhteiskäyttöisiä kaikille pankkien asiakkaille. Tätä ennen kullakin pankkiryhmällä oli omat automaattinsa, jotka palvelivat vain kunkin pankin omia asiakkaita.

Automaattien määrä kääntyi laskuun vuonna 1995. Käteisnostojen huippuvuosi oli vuonna 2001. Viime aikoina suomalaisten pankkien asiakkaiden käteisnostot pankkikonttoreista, automaateilta ja kaupoista ovat vähentyneet merkittävästi nopeammin kuin jakeluverkosto on supistunut.

======
Tällä hetkellä maksaminen siirtyy mobiiliin.
======

Seteleiden ja kolikoiden lisäksi ostoksia on maksettu myös pankkien myöntämillä maksuvälineillä. Sekit tulivat Suomessa käyttöön 1920-luvulla ja niiden käyttö hiipui 60 vuotta myöhemmin. Suomalainen pankkikortti tuli käyttöön 1970-luvulla ja sen tarina päättyi yhteiseurooppalaiset vaatimukset täyttävään debit-korttiin vuosituhannen alussa.

Käteisen käyttö päivittäistavaraostosten tavallisimpana maksutapana lähti laskuun vuonna 1999 ja kortilla maksaminen ohitti käteismaksamisen vuonna 2004. Tällä hetkellä maksaminen siirtyy mobiiliin. Pankkien myöntämät maksuvälineet ovat monipuolisia tilinkäyttövälineitä, joilla asiakas voi käyttää tilinsä varoja joko maksamalla tai nostamalla käteistä. 

Valtaosa käteisestä nostetaan automaateista, jotka palvelevat suomalaisten pankkien asiakkaita, Suomessa vierailevia ulkomaalaisia ja muiden maksupalveluita tarjoavien toimijoiden asiakkaita. Käteistä saa pankkien konttoreista ja joissain tapauksissa pankki voi toimittaa käteistä asiakkaille erikseen sovitulla tavalla.  Pankkikonttorit palvelevat vain kyseisen pankin asiakkaita.

Käteistä saa myös kaupoista, mutta kyse on täydentävästä palvelusta ja se tapahtuu kaupan ehdoilla. Kaikista kaupoista käteistä ei saa ja kauppa voi valita asiakkaat, jolle palvelu on tarjolla.

Yrityksille käteispalveluita tarjoavat arvokuljettajat ja rahanhuoltopalveluita tarjoavat yhtiöt joko itsenäisesti tai yhteistyössä pankkien kanssa.

======
Suomessa setelistö lähti kasvuun euroihin siirtymisen myötä,
mutta kasvu on viime vuosina hidastunut.
======

Suomen lainsäädännössä käteinen mainitaan vain harvoissa säännöksissä, ja käteinen on silloinkin ainoastaan vaihtoehtoinen maksutapa. Vuonna 2017 uuden liikennekaaren yhteydessä arvioitiin taksien velvollisuutta vastaanottaa käteistä, mutta poistamiseen ei ryhdytty. Käteisen käyttöä on kuitenkin rajoitettu harmaan talouden torjumiseksi.

Myös EU:ssa harmaata taloutta on pyritty suitsimaan käteismaksuja rajoittamalla. Esimerkiksi 500 euron arvoisten seteleiden liikkeeseenlasku on lopetettu.

EU-lainsäädännössä työn alla on yhtenäisvaluuttapaketti, johon sisältyvät sekä käteisasetus että digieuroehdotus. Käteisasetuksen tarkoituksena on varmistaa, että euroseteleitä ja -kolikoita on jatkossakin kuluttajien ja yritysten saatavilla ja että niitä voidaan käyttää maksamiseen euroalueella. Käteisasetuksessa keskeistä on määritellä käteinen ensimmäistä kertaa EU-lainsäädännössä, huolehtia eurojen saatavuudesta ja käytettävyydestä sekä linjata käteiseurot ja digieurot yhtenäisellä tavalla.

Käteinen on yksi keskuspankin tulonlähteistä. Käteisen haltijalle, kuten yksittäiselle kuluttajalle tai yritykselle ei makseta korkoa. Korkoa maksetaan vain tilillä olevalle rahalle. Keskuspankki saa tuottoa liikkeeseenlasketuista seteleistä, kun korottomista seteleistä saadut tilivarat sijoitetaan korkoa tuottavaan rahoitusvarallisuuteen. Suomesta liikkeeseenlaskettu setelistö lähti kasvuun euroihin siirtymisen myötä, mutta kasvu on viime vuosina hidastunut.

Suomen Pankin operatiivinen rooli käteisinfrastruktuurissa on pienentynyt. Vuoden 1992 jälkeen Suomen Pankki on lakkauttanut 12 aluekonttoria. Tämä lisäsi rahahuoltoyhtiöiden, arvokuljettajien, yksityisten laskentakeskusten ja talletuspankkien roolia.

Tällä hetkellä Suomen Pankin ainoa konttori sijaitsee Vantaalla, josta etäisyys Suomen pohjoisimpaan käteisnostoautomaattiin Utsjoelle vastaa siirtymää Berliinistä Brysselin ja Pariisin kautta Le Mansiin. Pääkaupunkiseudulla Vantaan laskentakeskuksen alueella väestöntiheys on 188,4 henkeä neliökilometrillä. Utsjoella Lapissa väestöntiheys on 1,9 henkeä neliökilometrillä. Lapissa vastaan tulee todennäköisemmin poro kuin toinen suomalainen. Koska Suomessa etäisyydet ovat pitkiä ja maa on harvaan asuttu, käteistä on kuljetettava kauaskin.

Suomi on monimuotoinen saari, jonne tullakseen on käytettävä merireittejä tai lennettävä. Puolet vuodesta pohjoisessa eletään kaamoksessa ja toinen puoli on yötöntä yötä. Lämpötilaero kylmimmän ja lämpimimmän paikan välillä voi olla 40 astetta. Suomalaiset olosuhteet siis vaativat tekniikalta ja logistiikalta paljon. Suomessa väestö vanhenee ja pakkautuu kasvukeskuksiin. Palvelut muuttavat tai lakkaavat asiakkaiden vanavedessä ja maksamisen tarpeet kuihtuvat vastaavasti.

Kaikki eivät käteistä nosta tai käytä. Monet asiakkaat haluavat digitaalisia palveluita, mikä vähentää tarvetta fyysiselle asioinnille. Suomalaiset ovat olleet innokkaita omaksumaan uusia innovaatioita, etenkin jos niiden avulla voidaan vähentää liikkumista, säästää aikaa, lisätä yhteydenpitoa tai muuten sujuvoittaa asiointia.

======
Kaikki eivät voi tai halua käyttää sähköisiä palveluita.
======

Käteinen on Suomesta kadonnut tai katoamassa myös julkisen puolen palveluissa, kunnissa, liikenteessä ja pysäköinnissä. Sähköisissä palveluissa käteisellä ei voi maksaa. Sopimusvapaus takaa yritykselle mahdollisuuden valita asiakkaille tarjottavat maksutavat.

Kaikki eivät voi tai halua käyttää sähköisiä palveluita tai perinteisiä pankkipalveluita. Käteistä tarvitsevat kipeimmin ne asiakkaat, joiden ulottumattomiin monet palvelut, myös digitaaliset ja paikalliset pankkipalvelut jäävät.

Koko maailma ei myöskään sähköisty. Katvealueita Suomesta löytyy, ja toisinaan yhteydet voivat olla pois käytöstä sähkö- tai tietoliikennekatkon vuoksi.  

Käteisen kustannukset jakaantuvat kaikille käteistä käsitteleville, mutta käteisestä tuloja kertyy vain keskuspankille. Käteisen vähentyessä kustannukset kohoavat ja käteispalveluiden järjestäminen markkinaehtoisesti muuttuu haastavammaksi.

Käteinen tuskin katoaa koskaan, mutta sen määrä vähenee ja sen seuraava ilmentymä voi olla digitaalinen euro. Käteinen on laillinen maksuväline, joka on kaikkien saatavilla ja käytettävissä ja jonka myöntää keskuspankki. Käteisen erityinen asema maksamisessa säilyy.