Kapitalisaatiosopimukset ja sijoittaminen niin sanottuihin vakuutuskuoriin on julkisuudessa toistuvasti rinnastettu veroparatiiseihin ja veronkiertoon. Kannattaisi muistaa, että kyse on täysin laillisista sijoitustuotteista, joihin ei liity mitään hämärää ja joista verottaja saa omansa, kun sen aika on.
Eläketurvakeskus julkaisi hiljan tutkimuksen, jossa tarkasteltiin suomalaisten säästämistarpeita ja niiden toteutumismahdollisuuksia vuosina 2011 ja 2014. Tutkimuksen mukaan eläkesäästäminen ei ole lisääntynyt, vaikka luottamus lakisääteiseen eläketurvaan on heikentynyt. Kuitenkin lähes 60 prosenttia kotitalouksista kertoi jollain tavoin säästävänsä ”pahan päivän” varalle. Voisi kuvitella, että moni pitää pahana päivänä myös sitä elämän jaksoa, jolloin vanhuuden krempat alkavat toden teolla vaivata.
On ymmärrettävää, että eläkesäästäminen ei suoraan ole lisääntynyt. Lukuisat verokohtelun muutokset näivettivät lopulta yksilöllisen eläkevakuutuksen. Sinänsä hyvään tarkoitukseen tehtyä tuotetta ei ollut enää mielekästä myydä eikä ostaa. Viime vuonna uusia eläkevakuutussopimuksia tehtiin enää vähän yli 600, kun 2000-luvun alun huippuvuosina niitä syntyi yli 90 000 kappaletta vuodessa.
Eläkevakuutuksen sijaan monet säästö- ja sijoitusvakuutukset ovat viime vuosina saaneet jalansijaa myös keinona varautua vanhuuden päiviin. Yksi niistä on kapitalisaatiosopimus, joka on vakuutusyhtiön ja asiakkaan välillä tehty määräaikainen sijoitussopimus.
Kapitalisaatiosopimukseen sijoitettava raha on normaalilla tavalla Suomessa verotettua eikä maksuja voi vähentää verotuksessa.
Tuotto ei ole verovapaata eikä tuote muutenkaan mahdollista mitään verokikkailua. Sijoitukselle kertyneestä tuotosta maksetaan vero siinä vaiheessa, kun sopimus päättyy tai tuottoa muutoin nostetaan.
Kiihkeässä ja leimaavassa keskustelussa on unohtunut, että kapitalisaatiosopimuksiin tehdyn sijoituksen tappiota ei voi vähentää verotuksessa samalla tavalla kuin osakesijoittamisessa. Verottajan näkökulmasta tuote voi nykyisellään ainoastaan tuoda verotuloja. Verot siis maksetaan, kun varat nostetaan vakuutuksista – ei metsän kasvustakaan makseta veroja vuosirenkaiden karttuessa vaan vasta kun metsä kaadetaan.
Suomalaisen kansankapitalismin vahvistamiseksi on tärkeää, että suomalaisille on tarjolla erilaisia kotimaisia tapoja sijoittaa. Osakesijoittaminen on hyvä vaihtoehto, mutta se vaatii riittävästi kertapääomaa sekä markkinoiden ja yritysten aktiivista seurantaa. Sijoitusvakuutusten, kapitalisaatiosopimusten ja rahastojen avulla suomalainen sijoittaja pystyy hajauttamaan riskiä ja kartuttamaan pääomaansa vaikkapa elämän ehtoon ”pahoja päiviä” varten.