”Onko maallamme malttia vaurastua?”, pohti Kekkonen vuonna 1952. Epäilemättä malttia on löytynyt. Suomi kansantaloutena on ollut yksi Euroopan menestystarinoista. Muutaman vuosikymmenen ajan olemme saaneet seurata myös kansankapitalismin asteittaista nousua Suomessa.
Olemme silti edelleen kaukana naapurimaa Ruotsista, jossa suuri osa kansasta on rahastosijoittajia. Tämä johtuu Ruotsin erilaisesta eläkejärjestelmästä, joka kannustaa ihmisiä sijoittamaan omaa eläkevarallisuuttaan rahastoihin. Suomessa on perinteisesti maksettu asuntolainaa pois mahdollisimman nopeasti, mikä on toki säästämistä myös. Ruotsissa sen sijaan asuntolainoja lyhennetään vähemmän ja asuntolainat ovat jopa sadan vuoden mittaisia. Lyhennyksistä säästyneet varat sijoitetaan rahastoihin ja osakkeisiin tai käytetään muuhun kulutukseen.
Toki Ruotsin lähtötaso varallisuuden osalta on myös erilainen. Ruotsalaisille kotitalouksille onkin kertynyt muhkeat rahallisuusvarat, mutta naapurimaassa ollaan myös paljon velkaantuneempia kuin Suomessa. Ruotsi ja Suomi ovat kaksi ääripäätä, joista jonkinlainen kultainen keskitie voisi olla paras vaihtoehto toisaalta varallisuuden kasvattamisen kannalta ja toisaalta kohtuullisen velkaantumisasteen kannalta.
Pelkästään viime vuoden aikana rahastoihin sijoitettiin uutta pääomaa 8,6 miljardia euroa. Osa tästä selittyy sillä, että myös Ruotsissa myydään suomalaisia sijoitusrahastoja, joiden nettomerkinnät näkyvät Suomeen rekisteröidyissä rahastoissa. Rahastojen voidaan tältä osin katsoa olevan vientituote, mikä on hienoa Suomen työllisyysvaikutuksen ja verotulojen kannalta.
Myös suomalaiset kotitaloudet ovat innostuneet rahastoista ja ne sijoittivat vuoden 2014 aikana 1,1 miljardia euroa uutta pääomaa sijoitusrahastoihin. Samaan aikaan kotitaloudet vetivät määräaikaistalletuksista pois 3,1 miljardin euron edestä varoja. Vaikuttaa siltä, että matalien talletuskorkojen maailmassa kotitaloudet hakevat parempia tuottoja sijoituksilleen muun muassa rahastoista.
Miksi sitten kannattaa sijoittaa rahastoihin? Myös muita vaihtoehtoja on, kuten esimerkiksi suorat osakesijoitukset. Osakesijoittaminen on hyvä vaihtoehto, mutta vaatii rahastosijoittamista enemmän osaamista ja markkinoiden ja yritysten seuraamista. Suora osakesijoittaminen ei myöskään ole täysin kulutonta, vaan maksuja kertyy säilytys- ja kaupankäyntipalkkioista. Lisäksi Talvivaaran esimerkki opetti kouriintuntuvalla tavalla, että osakesijoittajan täytyy muistaa hajauttaa riskejä ja olla tarvittaessa nopea liikkeissään.
Rahastosijoittajan ei tarvitse huolehtia kummastakaan, vaan riskien hajautus ja markkinoiden seuranta hoidetaan päivittäin ammattilaisten toimesta. Rahastojen avulla voi sijoittaa myös sellaisille markkinoille tai sijoituskohteisiin, mihin suora sijoittaminen pienillä summilla on vaikeaa tai mahdotonta. Tästä palvelusta on luonnollisesti oltava valmis maksamaan kohtuullinen korvaus.
Rahastosijoittajaksi on helppoa lähteä mukaan silloin, kun kurssit nousevat ja tuotot näyttävät syntyvän kuin itsestään. Takana on nyt jo monta hyvää vuotta. Ei ole realistista odottaa, että kaksinumeroisiin tuottoprosentteihin päästään joka vuosi. Sijoittaminen kannattaa kuitenkin myös talouden vaikeina aikoina. Säännöllinen sijoittaminen vähentää väärän ajoituksen riskiä. Rahastojen avulla ei-ammattilainen pääsee sijoituksiin kiinni globaalisti ja järkeviä vaihtoehtoja löytyy paljon. Se, mitä sijoittaessa kuitenkin aina tarvitaan, on maltti.