Tehtyäni vajaan neljännesvuosisadan taloustoimittajan töitä elin kuplassa, jossa kuvittelin enemmistön suhtautuvan myönteisesti kansankapitalismiin eli säästämiseen ja vaurastumiseen.
Vaikka suomalaisten sijoittamisinto on kasvanut viime vuosina, Suomessa vallitsee epäluuloa ja vastustusta kansankapitalismia sekä talousasioiden järkevää hoitamista kohtaan.
Kun Petteri Orpon hallitus otti agendalleen lasten säästötilin valmistelemisen, alkoi kriitikoiden kova meteli.
”Osakkeiden omistaminen on keinottelua ja siihen liittyy karmeita riskejä!”
”Säästäminen hyödyttää vain rikkaita. Köyhät saavat tyytyä herrasväen pöydiltä putoaviin muruihin.”
Kaikki nämä argumentit on esitetty viime kuukausina somekeskustelussa. Perää niissä on yhtä paljon kuin rokotevastaisuudessa tai ilmastokriisin kieltämisessä.
Lasten säästötiliä on vastustettu sillä, että se heikentää köyhien perheiden toimeentulotukea. Näin on, jos toimeentulotukilakia ei muuteta. Onneksi lakeja voidaan muuttaa. Tässä asiassa pitääkin asia hoitaa niin, ettei valtion antama pesämuna vauvalle pienennä tukea.
Koiranleuat jaksavat louskuttaa, että kansankapitalismilla menee kehnosti, kun hallitus edistää varakkaiden asiaa. Sijoittamisen kriitikot kuitenkin unohtavat sen tosiasian, että pienituloisten eurot eivät ole yhtään sen enempää suojassa inflaatiolta kuin varakkaampien säästöt.
======
Onneksi yhä useampi tavallinen suomalainen säästää ja sijoittaa.
======
Onneksi yhä useampi tavallinen suomalainen säästää ja sijoittaa. Tämä on varmaankin jäänyt huomaamatta monilta viisastelijoilta.
Peräti 1,5 miljoonalla suomalaisella on rahastosijoituksia. Yli 600 000 suomalaisella on säästö- tai sijoitusvakuutus. Vajaalla 350 000:lla on osakesäästötili. Kyse ei ole vain eliitin huvista. Esimerkiksi rahastosäästäjistä noin 37 prosenttia on duunareita ja alempia toimihenkilöitä.
Kansankapitalismi saa myös puoluerajat ylittävää kannatusta päättäjiltä. Finanssiala ry:n Aula Researchilta tilaaman kyselyn mukaan yli 70 prosenttia poliittisista päättäjistä piti tärkeänä, ettei suomalaisten halukkuutta säästämiseen ja sijoittamiseen heikennetä sijoittamisen verotusta kiristämällä. Lähes 60 prosenttia myös SDP:n ja vihreiden poliitikoista on samaa mieltä. Duunarikin saa siis vaurastua.
======
Duunarikin saa vaurastua.
======
Lasten säästötilin lisäksi hallitusohjelmassa on suomalaiselle piensijoittajalle paljon hyvää: hallitus kannustaa varautumaan vanhuuteen vapaaehtoisella eläkesäästämisellä ja osakesäästötilille talletettavien varojen yläraja tuplataan jo vuodenvaihteessa 100 000 euroon.
Osakesäästötilejä moittivat jaksavat aina muistuttaa, että verotulojen lykkääntyminen heikentää hyvinvointiyhteiskunnan tulopohjaa kymmenillä miljoonilla.
Tällä kertaa unohtuu se, että valtio ei menetä verotuloja, sillä osakesäästötilin haltija maksaa pääomatuloveron joka tapauksessa, kun voittoja aikanaan kotiutetaan. Saaduista osingoista maksetaan vieläpä korkeampi vero kuin mitä arvo-osuustilin osakkeiden osingoista maksetaan.
Hyvinvointiyhteiskunnan kannalta paljon tärkeämpää on se, että aiempaa useammat suomalaiset pystyisivät vaurastumaan ja työllistämään käyttämällä palveluita. Se vahvistaisi kansantalouttamme ja mahdollistaisi sen, että voimme pitää kaikkein vähäosaisimmista paremmin huolta.
Toinen hämmästyttävä poliittinen keskustelu nousi siitä, kun hallitus kaavailee uudistusta, jonka mukaan pääomatulojen saaminen voisi kaventaa opiskelijoiden opintotukea. Kiireisimmät ehtivät huomauttamaan, että tämähän vähentää intressiä säästää ja sijoittaa lapselle, jos tämä sittemmin ei saakaan opintotukea.
Tämäkin logiikka on erikoinen. Jos lapsella on niinkin huono onni, että hänelle on kertynyt opintojen alkaessa jonkin verran varallisuutta, onko se sitten liian suuri risti kannettavaksi? Ajattelutapa paljastaa, että me suomalaiset olemme tottuneet saamaan kaikenlaisia yhteiskunnan tukia milloin mihinkin asiaan ja myös optimoimme tekemisiämme niiden mukaan.
Meidän pitää enemmän pyrkiä pitämään huolta itsestämme ja toisistamme. Kun olemme vauraampia, meillä on paremmat mahdollisuudet pitää huolta kaikkein heikoimmista.
======
Kun olemme vauraampia,
meillä on paremmat mahdollisuudet pitää huolta kaikkein heikoimmista.
======
Hallitus on myös kunnianhimoisesti kirjannut, että ”suomalaisista tehdään maailman talousosaavin kansa”. Jos säästämistä ja sijoittamisesta käytävästä keskustelusta voi mitään päätellä, tässä tavoitteessa meillä vielä todella riittää tehtävää.
Jos sinä, minä ja naapurimme vaurastumme sijoittamalla palkkatulojamme, se ei ole keneltäkään pois.
Sijoittamisen ja säästämisen pitäisi olla kaikille suomalaisille arkipäiväistä, ei yhtään sen kummallisempaa kuin liikunnan harrastaminen ja työkyvystä huolehtiminen.
Toivottavasti kaikki suomalaiset omaksuvat ruotsalaisen kansankapitalismin linjan: vaurastuminen hyödyttää ennen kaikkea alempaa keskiluokkaa.
Kirjoitus on osa Kansankapitalismi-kolumnisarjaa, jossa käsittelemme erilaisia säästämiseen ja sijoittamiseen liittyviä aiheita. Tulossa on kirjoituksia muun muassa rahastosäästämisestä ja eläkevakuuttamisesta.
Jäikö kysyttävää?
|Ota yhteyttä aiheen asiantuntijaan
Janoatko lisää?
Tähän aiheeseen liittyviä uutisia ja kolumneja