Euroopan lähivuosien merkittävin sisämarkkinahanke, EU:n pankkiunioni, käynnistyy toden teolla 4.11. EKP:n yhteydessä toimivan yhteisen pankkivalvonnan aloittaessa toimintansa. Pankkiunionilla tarkoitetaan kokonaisuutta, joka koostuu ylikansallisesta pankkivalvonnasta, yhtenäisestä talletussuojasta sekä yhteisestä kriisinhallintatoimien rahoitusjärjestelmästä.
Pankkiunioni ei tuo välittömiä muutoksia suomalaiselle pankkiasiakkaalle. Suomalaisten rahat ovat jatkossakin turvassa hyvin hoidetuissa pankeissa. Pankkiunionin hyötynä ovat vakaammat rahoitusmarkkinat. Tämä on kaikkien etu, myös suomalaisten.
Pankkiunionin mahdollinen sudenkuoppa liittyy järjestelmän tasapuolisuuteen eurooppalaisten pankkien, jäsenvaltioiden ja niiden kansalaisten näkökulmasta. Päätöksenteon pankkiunionissa pitää kohdella kaikkia pankkiunionissa mukana olevia pankkeja tasapuolisesti kansallisuuteen katsomatta. On tärkeää, että valvonta on kaikkien pankkien osalta yhtä tiukkaa eikä isojen eurovaltioiden ”kansallisia gigantteja” kohdella eri tavoin kuin pienempien jäsenten pankkeja. Pankkivalvonta tulee myös järjestää mahdollisimman kustannustehokkaasti. Lisäksi käytännön valvontatyössä on otettava huomioon suomalaiset erityispiirteet sekä hyväksi havaitut pohjoismaiset valvontakäytänteet. 
Pankkiunionin yhteistä kriisinratkaisua koskeva valmistelutyö on parhaillaan käynnissä. Euroalueelle rakennetaan nyt järjestelmää, joka on valmiina toimimaan ongelmatilanteissa. Jotta näitä ongelmatilanteita ei jouduttaisi ottamaan vastaan heti yhteisen kriisinratkaisumekanismin alkutaipaleella, kaikkien jäsenmaiden pankkijärjestelmät on saatettava terveelle pohjalle ennen kuin yhteisvastuu voi alkaa.
Kriisinhallinnan kantava ajatus on, ettei ongelmia enää jouduta kaatamaan veronmaksajien niskaan, vaan tulevaisuudessa ongelmapankit hoitavat itse asiansa. Jos se ei onnistu, uudella kriisinratkaisujärjestelmällä viranomaiset voisivat ajaa pankin hallitusti alas ja pelastaa terveet osat. Tässäkin asiassa on tärkeää, että kansallisen harkintavallan käyttö minimoidaan kriisitilanteissa ja taataan pankkien yhdenmukainen kohtelu koko EU-alueella.
Pankkiunioniin sisältyvä yhteisvastuu on erittäin ongelmallista ja sille on asetettava selkeät rajat. Tämänhetkisten arvioiden mukaan suomalaiselle pankkisektorille tuleva maksurasitus lähivuosina on yli 1 miljardia euroa. Tämän verran suomalaisilta pankeilta tullaan keräämään vakausmaksuja yhteiseen eurooppalaiseen kriisirahastoon.
Tulevien kriisien hoitamiseen kerättävät panostukset ovat pois tämän hetken markkinoilta. Tämä on ongelma Euroopan kasvun näkökulmasta. Pankeilla on keskeinen rooli EU:ssa yritysten rahoituksessa, sillä noin kolme neljäsosaa yritysrahoituksesta tulee pankeilta. Pienten ja keskisuurten yritysten merkitys Euroopan taloudessa erityisesti uusien työpaikkojen luojana on huomattava. Siksi pk-yritysten toimintaedellytyksistä on huolehdittava hyvin.
Viime vuosina voimakkaasti lisääntynyt sääntely on johtanut yritysten rahoituksen ehtojen tiukentumiseen. Sääntely on tärkeää, mutta kärsijänä on erityisesti pk-sektori, johon pankkisääntely kolahtaa suuria yrityksiä pahemmin. Näin on käynyt eri puolilla Eurooppaa ja myös Suomessa, vaikka meillä esimerkiksi uusien yritysluottojen keskikorko on ollut euroalueen matalimpien joukossa. Vaikka valtaosa uudesta sääntelystä on ollut tarpeellista, uudelle sääntelylle on syytä laittaa stoppi. Turhalla sääntelyllä ei pidä kuristaa yritystoimintaa hengiltä.
Kolumni on julkaistu aiemmin Verkkouutisissa.