Pankkiunionin loppuunsaattamiseksi yritetään jälleen ottaa askelta eteenpäin. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että sen perusperiaatteita puolustetaan. Pankkiunionin tavoitteena on pankkien ja valtioiden riippuvuussuhteen eli niin sanotun kohtalonyhteyden purkaminen Euroopan unionissa. Eduskunta viimeistelee parhaillaan Suomen kantoja yhteen osaan pankkiunionia eli siihen, miten pankkikriisejä jatkossa hoidetaan.
EU:n komissio antoi huhtikuun lopulla 2023 ehdotuksensa keskisuurten pankkien kriisinratkaisun ja talletussuojan kehittämiseksi. Pitkään valmisteltu ehdotus päädyttiin lopulta antamaan keskeneräisenä, kun Yhdysvalloissa ja Sveitsissä puhkesi viime keväänä pankkikriisejä.
Koska virkamiestason pohjustavissa neuvotteluissa ei saavutettu Suomen ja eräiden muiden maiden ponnisteluista huolimatta toimivaa lopputulosta, komissio päätyi harmillisesti esittämään varsin erikoista ratkaisua: talletussuojajärjestelmässä olevia rahoja käytettäisiin sijoittajille kuuluvien tappioiden kattamiseen. Vaikka ehdotus sisältää myös eteenpäin vieviä osioita, otettiin sijoittajanvastuun osalta harppaus taaksepäin.
Komission ratkaisu johtaisi osittaiseen luopumiseen sijoittajanvastuusta. Pankkien sijoittajien tappioita sälytettäisiin siis katettavaksi tallettajien suojaksi kerätyistä rahastoista. Tämä sotii vahvasti pankkiunionin perusperiaatetta vastaan: kaatuvan pankin tappiot kuuluvat sijoittajien maksettavaksi, eivät veronmaksajien. Jos talletusten suojaamiseksi kerätyillä rahoilla alettaisiin pelastaa sijoittajia, tulisi välttämättömäksi täydentää rahastoja. Täydentäminen tapahtuisi velvoittamalla pankit korvaamaan vajeen.
Suomessa valtioneuvosto sekä talousvaliokunta ovat nähneet esityksen ongelmat ja ottaneet, aivan oikein, tiukan kannan pankkiunionin perusperiaatteiden puolustamiseksi, erityisesti sijoittajanvastuuta koskevan periaatteen ja talletusten turvaamiseksi. Suuri valiokunta odotetusti vahvisti valtioneuvoston ja talousvaliokunnan kannat lokakuun alkupuoliskolla. Suomi ei olettavasti ole EU:ssa jäämässä yksin kriittisten kantojensa kanssa.
======
Komission ehdotus sotii pankkiunionin perusperiaatetta vastaan:
pankin tappiot kuuluvat sijoittajien maksettavaksi, eivät veronmaksajien.
======
Talletussuojarahaston vajeen täyttäminen lisäisi pankkisektorin maksurasitetta, kuten talousvaliokuntakin toteaa. Pankkisektorin maksurasitteen kustannukset siirtyvät lopulta ainakin jossain määrin asiakkaille muodossa tai toisessa, kuten Euroopan keskuspankkikin vastikään on tuonut esiin kommentoidessaan eräiden maiden pankkiverosuunnitelmia. Tällä tavalla veroluonteisille maksuille tyypillisesti taloudessa tapahtuu, kuten olemme viime aikoina inflaatiouutisista voineet havaita. Pankeille koituva ylimääräinen maksurasite siirtyy pankkien asiakkaille eli niille samoille veronmaksajille, joita pankkiunionin on tarkoitus suojata.
Niiltä osin kun maksurasitus ei siirry eteenpäin asiakkaille, se jää rasittamaan pankin kannattavuutta, mikä osaltaan heikentää pankin omaa kriisinsietokykyä. Tilanteesta tulee vaarallinen, mikäli pankkijärjestelmään kohdistuu samaan aikaan laajempi häiriö tappioiden tai epävarmuuden lisääntymisen seurauksena. Tämä voi suistaa pankkeja laajemmin vaikeuksiin. Komission esittämästä ratkaisusta tulee tällöin ongelma.
Suomessa pankkisektori on turvattu laajasti kriiseiltä paitsi vahvalla vakavaraisuudella, myös vaatimalla lähes kaikilta pankeilta kriisinratkaisupääomien pitämistä taseissa. Niillä katetaan mahdollisessa kriisissä pankkien tappioita ja uudelleenpääomittamisen kustannuksia. Pankeille on tehty myös kriisinratkaisusuunnitelmat ja huolehdittu ennakolta, että suunnitelmat ovat myös toteutettavissa. Tarvetta suomalaispankkien tappioiden kattamiseen talletussuojavaroista ei Euroopan pankkiviranomaisen laskelmien mukaan nykymallissa ole.
Mikäli komission esitys etenee lainsäädännöksi, on näillä näkymin seuraavana vuorossa kansallisten talletussuojavarojen yhdistäminen yhteiseksi pankkiunionitason talletussuojarahastoksi. Komission suunnitelmissa suomalaiselle yhteiskunnalle on edellä mainituista syistä varattu maksajan rooli.
Komission esitys pitää sisällään monia hyviäkin ehdotuksia valvovan viranomaisen ja kriisinratkaisuviranomaisen tietojenvaihdon ja yhteistyön parantamisesta. Näiden avulla ongelmapankkien tilanteeseen kyettäisiin reagoimaan nykyistä varhaisemmassa vaiheessa, jolloin myös sijoittajanvastuun toteuttaminen on helpompaa. Tämä osoittaa, että tappioiden sälyttäminen ulkopuolisille ei ole mitenkään välttämätöntä pankkiunionin viimeistelemiseksi. Järkevämpää on hyödyntää nykyisten vakavaraisuus-, kriisinratkaisu- ja valvontakehikkojen ominaispiirteitä ja mahdollisuuksia.
Jäikö kysyttävää?
|Ota yhteyttä aiheen asiantuntijaan
Janoatko lisää?
Tähän aiheeseen liittyviä uutisia ja kolumneja
Eri EU-säädöshankkeiden tavoitteet vetävät eri suuntiin – halutaanko piensijoittamista kannustaa, vai syleillä hengiltä?
Vasemmistoliiton Kyllönen ja kokoomuksen Kaunisto yhtä mieltä FA:n kanssa – EU:n yhteistä talletussuojaa ajetaan kuin käärmettä pyssyyn, vaikka paiseet ovat hoitamatta
Talletussuoja kuuluu tallettajille – sijoittajien tappiot sijoittajille
Pankkiunionin yhteinen kriisinratkaisurahasto saavutti tavoitetasonsa – käyttökynnys pidettävä korkealla
