Valtiovarainministeriön työryhmä ehdotti uudistuksia, joilla arvopaperien hallintajärjestelmät Suomessa voidaan integroida osaksi eurooppalaisia markkinoita ja nykyinen osakesäilytysmonopoli avata kilpailulle. Tämä takaa sen, että suomalaiset pankit ja sijoituspalveluyritykset voivat jatkossakin tarjota asiakkailleen monipuolisia tilipalveluja. Uudistus piristää myös kansainvälisille pääomamarkkinoille tähyävien suomalaisyhtiöiden rahoitusmahdollisuuksia.
Asia on tärkeä. Usean median uutisointi kuitenkin keskittyy vain siihen, että uudistusten edellyttämän hallintarekisteröinnin salliminen heikentää suomalaisten pörssiomistusten läpinäkyvyyttä. Muun muassa Helsingin Sanomat (2.7.2014) antoi jutulleen tutun kesto-otsikon ”Työryhmä haluaa salata osakeomistukset”.
Työryhmä nimenomaan ehdotti mallia, jolla suomalaisten osakeomistuksen yleisöjulkisuus turvataan. Mallia sorvanneen seurantaryhmän työskentelyssä oli mukana myös Journalistiliitto.
Media tekee tärkeää työtään vallan vahtikoirana eikä toimittajien työkaluja olla suinkaan viemässä pois. Tarkoitus on, että Patentti- ja rekisterihallituksen yhteyteen kaavailtuun rekisteriin ilmoitetaan omistajatiedot neljä kertaa vuodessa sekä suorista että hallintarekisteröidyistä tileistä. Neljä kertaa vuodessa päivittyvä rekisteri kattaa suuren yleisön tiedontarpeen kohtuullisen hyvin, sillä valtaosassa arvo-osuustilejä on tapahtumia vain kerran pari vuodessa. Journalistiliiton seurantaryhmässä esittämän ehdotuksen perusteella työryhmä vielä vahvisti mallia siten, ettei omistustietojen julkistuspäiviä etukäteen kerrota. Näin osakkeenomistajat eivät voisi keinotella.
Ruotsissa on jo pitkään ollut käytössä sekä suora että moniportainen arvo-osuustilimalli. Siellä hallintarekisterin käyttö ei ainakaan Kauppalehden artikkelin (1.7.2014) mukaan ole aiheuttanut minkäänlaista julkista keskustelua eikä sitä kohtaan ole esitetty kritiikkiä.
Suomessa julkisesta keskustelusta saa usein kuvan, että hallintarekisteröinnin myötä suomalaiset sijoittajat ryhtyvät enenevässä määrin kiertämään veroja. Tämä on mielestäni erikoinen käsitys.
Yleisöjulkisuus ei ole sama asia kuin viranomaisjulkisuus
Viranomaiset saavat aina tietoja lakisääteisen tehtävänsä hoitamiseksi. Verohallinto, Finanssivalvonta ja Poliisi saavat myös sellaisia tietoja, joita media ei saa.
Hallintarekisteröinnin salliminen ei muuta veroviranomaisen tiedonsaantia. Pankit raportoivat asiakkaidensa tiedot veroviranomaiselle esitäytettyä veroilmoitusta varten aivan kuten nytkin. Mikään järjestelmä ei tietenkään ole aukoton, mutta on muistettava, että veronkierto on aina rikos, joka edellyttää rikollista mieltä.
Finanssiala kannattaa laajaa omistusten julkisuutta. Pidämme tärkeänä, että automaattiseen verotietojen vaihtoon tähtäävät kansainväliset hankkeet etenevät nopeasti. Niiden myötä viranomaisten tiedonsaanti rajat ylittävissä omistuksissa paranee ja mahdollisuus veronkiertoon vähenee oleellisesti.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivuilla 8.7.2014.