Etätyön rooli muuttuu pandemian jälkeisessä maailmassa – työpaikoille tarvitaan uudet pelisäännöt

Koronarajoitukset ovat alkaneet väistyä, ja keskustelu etätyön tulevaisuudesta käy kuumana. Osa yrityksistä julistaa paluuta entiseen, toiset taas karsivat toimitilojaan, koska pitävät paluuta entiseen mahdottomana. Mielipiteitä löytyy joka lähtöön myös työntekijöiden puolella.

Miljoonat toista vuotta pakon sanelemana etätöissä olleet tietotyöntekijät haluaisivat palata oikeille työpaikoilleen heti kun vain mahdollista.

Yhdysvalloissa puhutaan FOMO-ilmiöstä, fear of missing out, selittämään työntekijöiden paluuintoa. He pelkäävät putoavansa työyhteisön ulkopuolelle, jos fyysisiä kohtaamisia työtovereiden kanssa ei ole.

Vaikka etätyössä on puolensa, ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä, jotka tarvitsevat toisiaan voidakseen hyvin. Neuvotteluja voidaan käydä etänä, mutta kaipaamme toinen toisiltamme niitä tuhansia pieniä kehon kielen signaaleja, jotka jäävät ruudun taakse piiloon. Tarvitsemme käytävillä juoruilua, kahvihuoneen sanattomia viestejä ja sitä kuuluisaa ”yhtä” tuoppia työkaverien kanssa töiden jälkeen. 

Zoomin kautta voi toki tavata muutenkin kuin töiden merkeissä, mutta etäyhteys ei korvaa elävää vuorovaikusta.

Totta kai on työpaikkoja, joista kannattaakin pysyä mahdollisimman etäällä niin pitkään kuin mahdollista. Maailmalla tehdyissä tutkimuksissa noin joka kolmannen työntekijän kerrotaan raportoineen työpaikkakiusaamisesta. Myös Suomessa luvut olivat STTK:n mukaan samalla tasolla ennen koronapandemiaa. 

Monille kiusatuiksi tulleille etätyöskentely on ollut ainakin väliaikainen helpotus fyysisen lähityöskentelyn piinapenkistä. Surullista on tietenkin se, että kiusaamista tapahtuu myös verkon yli.

Rahoitusala vaalii kulttuuriaan

Varsinkin finanssialalla monet kansainväliset yritykset ovat jo alkaneet patistella työntekijöitään takaisin konttoreille. 

Esimerkiksi investointipankki Goldman Sachsin pääjohtajan David Solomonin mukaan on liioiteltua sanoa, että pandemia olisi johtamassa jonkinlaiseen pysyvään siirtymään etätyöhön. Päinvastoin paluu normaalin tapahtuu Solomonin mukaan heti kun vain mahdollista.

Myös Barclaysin pääjohtaja Jes Staley on kertonut julkisuudessa samaa: “oikeisiin töihin” palataan heti kun vain mahdollista. 

Yhtenä syynä pankkijättien intoon palata takaisin lasitorneihinsa pidetään yrityskulttuuria. Jokaisella finanssitalolla on oma, vuosikymmenten saatossa syntynyt toimintakulttuuri, etiketti ja tavat, joiden ylläpito on äärimmäisen vaikeaa, jos työntekijät eivät ole säännöllisesti yhdessä. Myöskään hiljainen tieto, niin kutsuttu tacit knowledge, ei siirry eteenpäin muuta kuin ihmisten fyysisen vuorovaikutuksen kautta. 

Tämä voi kuulostaa kummalliselta modernissa bisnesmaailmassa, jossa kilpaillaan verisesti uusilla innovaatioilla, mutta monien kansainvälisten pankki- ja vakuutusjättien yrityskulttuuriin kuuluu edelleen noudattaa urakierrossa senioriteettiperiaatetta. Tämä johtaa usein siihen, että yritysten ylimmässä johdossa ovat sen kokeneimmat eli iäkkäimmät veteraanit, ja samalla heidän suhtautumisensa etätyön omaksumisen kaltaisiin toimintatapojen muutoksiin on varauksellisempaa kuin monilla muilla aloilla.

Stanfordin yliopiston taloustieteen professorin Nicholas Bloomin mukaan nimenomaan finanssialalla työpaikalla työskentelyä edellytetään alan yritysten hierarkisen rakenteen takia. Yritykset haluavat suojella yrityskulttuuria ja työtekijöiden motivaatiota edetä yrityksen hierarkiassa. 

Teknologiateollisuus on avoimempi muutokselle

Kansainvälisen yrityskentän teknologialaidalta kuuluu kuitenkin toisenlaista viestiä.

Pilvipalveluja tarjoava amerikkalainen Dropbox kertoi jo viime vuonna siirtyvänsä käytäntöön, jossa suurin osa sen työntekijöistä työskentelee etänä myös pandemian jälkeen. Muun muassa Facebook ja vakuutuskonserni Aviva ovat puolestaan kertoneet siirtyvänsä koronan jälkeen pysyvästi eräänlaiseen hybridimalliin, jossa osa töistä tehdään etänä ja osa edelleen konttoreilla.

BBC:n haastatteleman Leedsin yliopiston professorin Mark Stuartin mukaan teknologiayritysten halu suosia etätöitä myös pandemian jälkeen selittyy sillä, että ne ovat olleet jo ennen koronaa paljon avoimempia kokeilemaan uusia työtapoja.

Teknologiayritysten ylin johto on nuorempaa sukupolvea kuin finanssimaailmassa, ja ne olisivat olleet siirtymässä erilaisiin hybridimalleihin ilman koronaakin.

Paluuta entiseen ei ole 

Yhdysvalloissa monet yritykset suunnittelevat nyt malleja, joissa joitakin päiviä viikosta voisi edelleen tehdä töitä etänä. Varoittelijoiden mukaan ne eivät voi olla maanantai tai perjantai, jotta etätyöpäivä ei vain lipsahtaisi viikonlopun jatkeeksi. 

Keskusteluun liittyvät myös keskenään ristiriitaiset tutkimukset siitä, ovatko työntekijät tehokkaampia etänä vai konttorilla. Molempiin löytyy tukea. 

Viime vuonna Forbes-talousjulkaisu raportoi työntekijöiden aktiivisuutta mittaavien seurantaohjelmien päätyneen siihen, että etänä työskennellessään työntekijät ovat jopa 47 prosenttia tuottavampia kuin tehdessään töitä fyysisesti varsinaisella työpaikalla. Seurannassa oli noin 30.000 eri alojen työntekijää.

Syitä tuottavuuden kasvuun oli useita: Työmatkoihin kulutettu aika käytettiinkin nyt päätteen ääressä, jolloin varsinaiseen työntekoon käytetty aika oli pidentynyt. Etätöissä häiriötekijöitä oli keskimäärin vähemmän kuin varsinaisella työpaikalla ja esimerkiksi videokokousten järjestäminen oli suunnitelmallisempaa kuin perinteisten fyysisten konttoripalaverien tilkkutäkin aiheuttamat jatkuvat keskeytykset.

Osalle työntekijöistä kotona työskentely sen sijaan aiheuttaa tuottavuuden laskua. Kotona voi olla vaikeampi keskittyä töihin kuin konttorilla esimerkiksi muun perheen läsnäolon takia. Osalle ajanhallinta ja rajan vetäminen työn ja vapaa-ajan väliin on yksinkertaisesti liian vaikeaa, jos töitä tekee kotona.

Osalle työntekijöistä töihin tarttuminen ilman esimiesten valvontaa aiheuttaa ilmeisiä motivaatio-ongelmia. Voi tietysti kysyä myös sitä, kuinka motivoituneita tehtäviinsä he ovat edes fyysisellä työpaikalla.

Olipa etätyöstä mitä mieltä tahansa, pandemia on pakottanut yritykset ja niiden työntekijät opettelemaan sen käytäntöjä ja tekniikkaa ennätyksellisen kattavasti. Brysselissä monet Euroopan unionin instituutioiden palveluksessa työskentelevät virkamiehet ovat eri yhteyksissä arvioineet, että korona aikaisti uusien työskentelytapojen omaksumista ainakin kymmenellä vuodella, eikä tästä ole enää paluuta kokonaan entiseen. 

Vaikka fyysiset toimipisteet säilyvät ainakin osittain, niiden käyttöä tullaan tehostamaan samalla kun esimerkiksi kokouksia järjestetään jatkossa yhä enemmän hybridimallin mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että osa osanottajista on paikalla fyysisesti, osa etäyhteyden välityksellä.

Uudenlaisen työn pelisäännöt

Etätyön yleistyminen ja jääminen osaksi pandemian jälkeistä työelämää vaatii kuitenkin väistämättä uusia pelisääntöjä.

Työpaikan ovea ei enää voi sulkea työpäivän jälkeen takanaan, mutta etätyötekijöitä ei voi velvoittaa olemaan vuorokauden ympäri työnantajan käytettävissä. Digitalisaatio voi kuitenkin pahimmillaan mahdollistaa työnantajalle työntekijän jatkuvan seurannan.

Omat kysymyksensä syntyvät myös työkalujen ja muun muassa riittävän ergonomisten työkalusteiden hankinnasta syntyvien kulujen korvaamisesta ja korvausten verotuksesta. 

Ongelmia syntyy, jos työnantajan omat vakuutukset eivät kata kotia tai muuta työskentelypaikkaa. Jos vaikka työtä tehdessä käy välillä pihalla ja takaisin tullessa kompastuu mattoon niin, että seurauksena on sairasloma, työnantajan vakuutus ei korvaa. 

Samalla myös työnteon vastuukysymyksistä on sovittava yleispätevästi niin, ettei jokainen työtekijä ja työpaikka joudu keksimään omia sääntöjään. 

Vuosikymmenten etätyön opetukset

Omat kokemukseni etätyöstä ovat sikäli poikkeukselliset, että olen työskennellyt kotoa käsin suurimman osan työurastani. 

Kun täällä Belgiassa komennettiin kaikki kynnelle kykenevät jäämään kotiin töihin viime vuonna, minun kohdallani muuttui vain hyvin vähän. EU-parlamentin tai neuvoston kuppiloihin ei päässyt enää tapaamaan kollegoita, ja käytännössä kaikki haastattelut ja lehdistötilaisuudet siirtyivät tietokoneen ruudulle. Muuten elämä jatkui kuten ennenkin.

Kun aloitin vapaan toimittajan ja ulkomaankirjeenvaihtajan töitä 1990-luvun puolivälissä Kööpenhaminassa, huomasin kaipaavani työtovereita ja juttuseuraa niin paljon, että vuokrasin Tanskan ulkoministeriön ylläpitämästä kansainvälisestä pressikeskuksesta puolikkaan työhuonetta.

Investoinnista oli kaksi suurta hyötyä: Ei tarvinnut pakertaa yksin ja toisaalta erimaalaisten kollegojen kanssa oli hyödyllistä jakaa juttuideoita. Kun joku oli Islannista, toinen Saksasta ja minä Suomesta, emme joutuneet kilpailemaan keskenämme skuupeista.

Kun muutin Kööpenhaminasta New Yorkiin vuosituhannen vaihteessa, ilo työskentelystä kollegojen kanssa sai loppua yksinkertaisesti siitä syystä, että aikaeron vuoksi minun työpäiväni alkoi jo aamuneljältä. Minun täytyi ehtiä käydä läpi päivän uutiset Yhdysvalloissa ja sopia jutuista suomalaisten lehtieni kanssa ennen kuin kello oli Suomessa neljä iltapäivällä, jolloin suurin osa lehtien toimituspäälliköistä lähti kotiin. 

Niissä oloissa työhuoneen vuokraaminen jostain toimistohotellista olisi ollut järjetöntä: olisi pitänyt herätä vielä tuntia aikaisemmin mennäkseen töihin, ja olisin kuitenkin ollut aamun tunnit yksin.

Kirjoittaja: Mika Horelli, MustRead

Juttu on julkaistu MustReadissa 11.6.2021. MustReadin Brysselin-kirjeenvaihtajan työskentelyä tukee taloudellisesti Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin.