Vähittäissijoittajat, eli tavalliset piensijoittajat, tuskin tulevat usein edes ajatelleeksi, kuinka suuri merkitys heillä on talouden toimintakyvyn kannalta. Piensijoittajien panostukset osakkeisiin, joukkovelkakirjoihin, rahastoihin ja muihin sijoitustuotteisiin pumppaavat kipeästi kaivattua pääomaa niin yrityksille kuin valtioille. Niillä rahoilla vaikutetaan paitsi yksittäisten yritysten menestykseen, jopa koko talouden kehitykseen.
Myös EU haluaa ymmärrettävästi tehdä voitavansa yksityisten sijoitusten kasvattamiseksi ja talouskasvun tukemiseksi. Vähittäissijoittamista tarvitaan niin unionin kilpailukyvyn parantamiseen kuin vihreän ja digitaalisen siirtymän rahoittamiseen. Samalla sijoittajalle on tarjolla tavallista pankkitiliä parempaa tuottoa.
Piensijoittajien kannustaminen ja kansankapitalismin edistäminen onkin yksi EU:n pääomamarkkinaunionin tavoitteista. Pääomamarkkinaunioni koostuu lukuisista erillisistä lainsäädäntöhankkeista, joiden tarkoitus on harmonisoida pääomamarkkinoiden sääntelyä, houkutella yksityisiä investointeja EU:n jäsenvaltioihin sekä mahdollistaa unionin oman sijoituspotentiaalin tehokkaampi hyödyntäminen.
EU:n vähittäissijoittajastrategia (Retail Investment Strategy, RIS) on pääomamarkkinaunioniin kuuluva säädöshanke, jossa keskitytään edistämään vähittäissijoittajien mahdollisuuksia osallistua finanssimarkkinoille, lisäämään sijoittamiseen liittyvien kulujen läpinäkyvyyttä ja parantamaan sijoittajansuojaa. Tavoitteet ovat kannatettavia, kunhan keinot puntaroidaan tarkkaan.
Tärkein huomiomme EU-pöytiin on, että tehokas sijoittajansuoja ei vaadi niin raskasta sääntelyä kuin tähän mennessä on ehdotettu, vaan yksinkertaisemmilla velvoitteilla voidaan paremmin kannustaa eurooppalaisia säästäjiä sijoittamiseen. Haarniskaa ei kannata kasata, jos kypärällä ja polvisuojillakin pärjäisi.
Tähän mennessä neuvotellut RIS-sääntelyn ratkaisut lisäävät byrokratiaa sekä finanssiyhtiöille että vähittäissijoittajille ja mutkistavat tarpeettomasti asiakaspolkuja. Luvassa olisi monia uusia, jopa päällekkäisiä testejä ja arviointeja sekä entisestään kasvavaa informaatiotulvaa asiakkaille.
Ylettömästi paisuneen tietomäärän monimutkaistama myyntiprosessi voi huomattavasti haalentaa asiakkaiden sijoittamishalukkuutta. Kenen tahansa piensijoittajan on ymmärrettävästi vaikeaa hallita liiallista tietotulvaa, johon keskeiset asiat hukkuvat. Tämän seurauksena sijoittajat saattavat altistua helposti saatavilla olevien suuririskisten tuotteiden houkutuksille, joita sääntely ei koske ja joita ei valvota kuten finanssialan sijoitustuotteita.
======
Hyvää tarkoittavassa sääntelyinnossa tullaan toisinaan rakentaneeksi
monimutkaisia kokonaisuuksia, joiden eri osa-alueet alkavat kampittaa toisiaan.
======
EU-sääntelyn laadinnassa olisi toisinaan hyvä pysähtyä hetkeksi vetämään henkeä ja miettimään, mikä sääntelyn tarkoitus lopulta on? Hyvää tarkoittavassa sääntelyinnossa tullaan toisinaan rakentaneeksi monimutkaisia kokonaisuuksia, joiden eri osa-alueet alkavat kampittaa toisiaan. Näin uhkaa käydä pääomamarkkinaunionin ja piensijoittajan suojaa koskevan sääntelyn kanssa. Liian mutkikkaat, tehottomat ja kalliit sääntelyratkaisut eivät edistä pääomamarkkinaunionilla tavoiteltua eurooppalaista sijoittamista, vaan luovat sille lisäesteitä.
Tärkeintä olisi mahdollistaa kustannustehokkaat myyntiprosessit, jotta eurooppalaisten on turvallista ja helppoa tehdä sijoituksia ja siten kasvattaa omaa ja yhteistä varallisuuttaan. EU-tason sääntelyn sijaan kansalaisten osallistumista pääomamarkkinoille on luontevinta kannustaa ensi sijassa kansallisin toimin. Tähän tarvitaan yksinkertaisesti säästämisen ja sijoittamisen kulttuurin sekä finanssilukutaidon edistämistä. Lisäksi EU-jäsenmailta edellytetään ennustettavaa ja kannustavaa veropolitiikkaa.
Jäikö kysyttävää?
|Ota yhteyttä aiheen asiantuntijaan
Janoatko lisää?
Tähän aiheeseen liittyviä uutisia ja kolumneja
Eurooppalaiset finanssijärjestöt: Komission linjaus sääntelyn rajoittamisesta on hyvä – periaatteelle oltava uskollinen myös sijoittamista koskevassa sääntelyssä
Tahto luo kyvyn – eurooppalaisen puolustusteollisuuden rahoituksen lisäämiseen tarvitaan poliittista määrätietoisuutta
Lompakko on turha ilman sisältöä – eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko tarvitsee nopeasti konkretiaa
Pohjoismainen finanssiala vaatii lähdeveroihin liittyvän FASTER-direktiivin toimeenpanoa harmonisoituna
