Olimme kaveriporukalla ulkomaan reissulla ja majapaikkaan palatessamme australialainen seurueenjäsen alkoi taputella merkitsevästi taskujaan. ”Kaverit, onko jotain ideaa missä mun lompakko mahtaa olla?” Eihän meillä ollut, mutta kukkarossa oli kaverin luottokortti.
Sherlockeina jäljitimme tilanteen kulun niin, että lompakko oli sijoitettu taskun sijaan auton katolle, mistä se oli lähtenyt avarampaan maailmaan. Yksi seurueestamme lähti heti ajamaan autolla kävelyvauhtia lähikauppaan ja takaisin, sillä lähikaupan pihassa lompakko oli katolle aseteltu.
Tilannetta harmiteltiin, mutta sitten me suomalaiset kohautimme olkiamme ja totesimme, että soitat kortin kuoletuspalveluun ja sitten mennään saunaan. ”Täytyy kaivaa se numero jostain, ei mulla sitä ole tallessa”, australialainen harmitteli.
Painuttiin saunaan, eikä etelän vahvistusta alkanut kuulua. Jäähyttelytauolla löysimme tuskaantuneen australialaisen älypuhelimensa kimpusta. Pankin sivuilta ei löytynyt minkäänlaista kortinkuoletusnumeroa, eikä asiakaspalvelusta aikaeron vuoksi vastattu.
Miehissä ihmeteltiin, että eikö australialaisilla ole Suomen mallin mukaista ympärivuorokautista kortinsulkupalvelua, johon soittamalla asiat selviävät tai josta osataan vähintään auttaa eteenpäin. Ei kuulemma ollut.
Painuttiin saunaan, mennessä neuvottiin, että kaivaa korttiyhtiön numeroita esiin. Ajateltiin, että kyllä se näppäränä poikana vielä homman klaaraa systeemivastuksesta huolimatta. Löylyt kävivät painostaviksi, eikä etelän vahvistusta alkanut kuulua. Toisella tauolla uurteet australialaisen kasvoilla olivat syventyneet. Kortti oli kuolettamatta.
Ähkäistiin ja soitettiin suomalaiseen, ympäri vuorokauden palvelevaan maksukorttien sulkupalveluun, joka palvelee useampien pankkien asiakkaita. Jos luottokortin numero olisi ollut tiedossa, he olisivat voineet lähettää viestin kortin myöntäjälle, mutteivät kuitenkaan sulkea korttia. Ilman kortin numeroa mitään ei ollut tehtävissä.
Kolmannen saunakierroksen jälkeen australialainen oli saanut korttinsa kuoletettua. Neljännellä kierroksella lauteilla pohdittiin vahvistuksen kera suomalaisen pankkijärjestelmän erinomaisuutta: Pankkien kortinkuoletus on kellon ympäri vastaavien puhelinnumeroiden takana, monet vieläpä keskitetty yhden numeron taakse. Numerot löytyvät tarvittaessa yhdellä googlauksella. Homma on minuuteissa hoidettu.
Mutta mitä tästä australialaiselle jäi käteen? Lompakossa olleen käteisen menetys ja korttien uusimisen vaiva, sekä oppi siitä, että oman maksukortin sulkupalvelun numero kannattaa tallentaa kännykän muistiin.
Ihan hyvä neuvo myös meille suomalaisille varsinkin näin lomakauden alussa.
Jäikö kysyttävää?
|Ota yhteyttä kolumnin kirjoittajaan
