Data on vakuutusten rakennusainetta – sen käytön harkitsematon rajoittaminen heikentäisi vakuutusturvaa

Vakuutustoimialan tärkein resurssi on tietoaineisto tai informaatio, joka on nykyisin digitaalisessa muodossa eli kysymys on datasta. Datan määrä on kasvanut tasolle, josta vuosituhannen vaihteen riskianalyytikot saattoivat vain unelmoida. Suuri määrä dataa tarkoittaa tarkempaa riskien arviointia ja laadukkaampia vakuutustuotteita asiakkaille.

Tarkan ja monipuolisen datan avulla riskejä voi ennakoida paremmin ja ihmiset voivat saada vakuutusturvaa yhä moninaisempiin tarkoituksiin. Mitä tarkemmin riskit on ennakoitu, sitä helpompi niitä on vakuuttaa.

Datan käyttö kulminoituu luonnollisesti tekoälyyn, jonka myötä käyttökelpoisen datan määrä kasvaa entisestään. Lisääntyvään ja erityisesti tekoälyn tuottamaan dataan liittyy useita riskejä, ja tekoäly vaatii ehdottomasti sääntelyä. Elokuussa 2024 voimaan tulleessa EU:n tekoälysäädöksessä tämä on hyvin tiivistetty: EU:ssa kehitetyn ja käytetyn tekoälyn on oltava luotettavaa, ihmisten perusoikeuksien on oltava suojattu ja tekoälylle on oltava yhdenmukaiset pelisäännöt.

Vakuutusalalle tärkeän datan kanssa lainsäätäjältä vaaditaan tiukkaa tasapainoilua. Rajoitukset datan saamiselle ja käytölle rajoittavat tuotekehitystä ja siten vakuutusyhtiöiden kykyä vakuuttaa ja hinnoitella erityisesti uuden tyyppisiä riskejä. Jotta asiakkaat voivat hyötyä näistä uusista tuotteista, rajoituksia datan käytölle ei tulisi esittää ilman ymmärrystä datan kokonaisvaltaisesta hyödyntämisestä vakuutussektorilla.

Samaan aikaan tekoälyn käyttö saattaa aiheuttaa epäreiluja tilanteita, kuten syrjintää, sillä tekoälyn tulkitsema korrelaatio ei välttämättä ole merkki todellisesta syy-yhteydestä. Tämän torjuminen vaatii toiminnan läpinäkyvyyttä, datan laadun varmistamista ja ihmisen osallistumista päätöksentekoon. Näitä osa-alueita vakuutusyhtiöt parantavat jatkuvasti.

======
Sääntelyssä on sopeuduttava myös siihen,
ettei tulevaisuus olekaan sellainen kuin kuviteltiin.
======

Kuten alussa totesin, data on aina ollut vakuutusalan tärkein resurssi, joten sen saantia ei tule rajoittaa harkitsemattomasti. Lisäksi monet tekoälyn ja datan tuomat riskit on jo huomioitu vakuutusalan sääntelyssä, joka on teknologiariippumatonta ja koskee siten myös tekoälyn käyttöä. Tekoälyn hyödyt kumoutuvat, jos samat asiat on raportoitava useaan kertaan, kahden eri sääntelyn velvoittamana.

On tärkeää, että etenkin tekoälyä ja vakuutusalan datan käyttöä koskeva sääntely perustuu mahdollisimman vahvasti faktatietoon ennemmin kuin tulevaisuuden ennustuksiin.

Periaatepohjainen ja tarvittaessa sektorikohtainen sääntely on liian yksityiskohtaista sääntelyä parempaa, sillä se kestää aikaa. Oikeuskäytännön kautta on hyvä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin ja siihen, ettei tulevaisuus olekaan sellainen kuin kuviteltiin.