Pankkien sääntelyllä on perinteisesti pyritty parantamaan pankkien häiriönsietokykyä sekä lisäämään rahoitusvakautta. Pankkien häiriönsietokyvyn parantamisen tavoitteena on ollut pankkikriisien ennaltaehkäiseminen sekä pankkikriisien aiheuttamien negatiivisten ulkoisvaikutusten minimointi. Negatiivisiin ulkoisvaikutuksiin luetaan muun muassa kriisien hoidosta syntyvät kulut sekä vaikutukset talouskasvuun.
Pankkisääntelyn keinot ja tavoitteet kehittyvät ajan kuluessa tutkimustiedon lisääntyessä ja pankkien toimintaympäristön muuttuessa. Eräs uusi pankkien sääntelylle asetettu tavoite on tukea talouden siirtymää kohti ilmastoneutraaliutta. Talouden siirtymä kohti ilmastoneutraalia tilaa vaatii tulevina vuosina merkittäviä investointeja, ja pankeilla on merkittävä rooli tämän siirtymän rahoittajana. Tämä tarkoittaa muun muassa lisääntyvää ESG-aiheista sääntelyä. Uudet säädökset luovat tulevaisuudessa uusia ja yksityiskohtaisempia velvoitteita pankkialalle mutta samalla myös uusia mahdollisuuksia liiketoiminnan kehittämiselle.
Uutta sääntelyä laadittaessa ja käyttöönottaessa tulee olla tarkkana. Epäonnistuessaan sääntely saattaa aiheuttaa tehottomuutta rahoitussektorille ja laajemmin talouteen ilman, että se onnistuu vähentämään riskejä. Sääntelylle asetetaan usein kunnianhimoisia tavoitteita, joiden toteutuminen edellyttää useiden eri näkökulmien vertailua ja harkittua punnintaa. Tässä yhteydessä on syytä korostaa sidosryhmien roolia laadukkaan lainvalmistelun osana. Osana lainsäädäntöä tulee nähdä kiinteästi myös kattavat vaikutusarviot, joihin sidosryhmillä on paljon annettavaa.