Finanssikriisin jälkeen on luotu paljon uutta rahoitusalaa koskevaa sääntelyä, jolla on pyritty vahvistamaan pankkisektorin häiriönsietokykyä. Uudet vaatimukset koskevat muun muassa pankin liiallisen velkaantumisen kontrollointia eli vähimmäisomavaraisuutta, pankin maksuvalmiutta eli vaadetta, jonka mukaan pankilla tulee olla riittävästi likvidejä varoja vastaamaan kohonneisiin varojen nostopyyntöihin sekä muihin varojen ulosvirtauksiin talouden häiriötilanteissa, sekä varainhankinnan pysyvyyttä, jolla taataan, että pankeilla on riittävästi vakaita rahoituslähteitä. Lisäksi pankkien omien varojen määrää ja laatua koskevia vaatimuksia on tiukennettu. Finanssikriisin jälkeisellä 2010-luvulla luotujen säädösten pääpainopiste on ollut pankkisektorin häiriönsietokyvyn vahvistamisessa ja uusien vaateiden seurauksena sektorin häiriönsietokyky on etenkin Euroopassa parantunut merkittävästi. Tämän osoittavat valvojien tekemät stressitestit sekä sektorin toimintakyvyn säilyminen hyvänä käynnissä olevan koronapandemian aikana.
Lisääntyneestä vakaudesta ja toimintavarmuudesta huolimatta pankkien liiketoiminnalle asetetut vaatimukset muuttuvat jatkuvasti ja erilaisten liiketoimintaa sääntelevien säädösten määrä ja yksityiskohtaisuus tulee entisestään lisääntymään. Yksi esimerkki pankkisektorin uusista vaatimuksista on alati kasvava kestävään rahoitukseen liittyvä sääntely.