Työntekijöiden työeläke

Hajautettu järjestelmä
on vahva ja turvattu

Suomen työeläkejärjestelmä sijoittuu vuosittain tehtävässä maailman eläkejärjestelmien välisessä Mercer CFA Institute Global Pension Index -vertailussa toistuvasti kärkisijoille. TyEL:ssä kertyy tehdystä työstä kaikille työntekijöille samalla tavoin työnantajasta riippumatta.

YEL:ssä säädetään, että yrittäjälle karttuu eläkettä tämän työpanoksen mukaan vahvistettuun työtuloon suhteutettuna. TyEL:ssä kulloinkin töissä oleva ikäluokka maksaa eläkkeellä olevien eläkkeet kerryttäen samalla itselleen eläkeoikeutta. YEL:ssä maksut eivät riitä eläkkeisiin, jolloin valtio kattaa puuttuvan osuuden. Osa työeläkemaksuista rahastoidaan ja sijoitetaan tuottavasti ja turvaavasti, jotta tulevien vuosien maksupaine kevenee ja järjestelmä selviää ikäluokkien koon vaihtelusta.

Yksi järjestelmän kulmakivistä on sen hajautettu toimeenpano.  Finanssiala ry on yhdessä koko työeläkejärjestelmän edunvalvojan työeläkevakuuttajat TELAn rinnalla erityisesti yksityisten työeläkeyhtiöiden edunvalvoja. 

Kysymyksiä ja vastauksia yksityisen sektorin hajautetusta työeläkejärjestelmästä

Olemme koonneet yksityissektorin eläkejärjestelmästä ja sen toimeenpanosta kysymys-vastauspatteriston. Se koskee yksityissektorin eläkejärjestelmästä ja sen toimeenpanosta huolehtivia eläkelaitoksia: työeläkevakuutusyhtiöitä, eläkesäätiöitä ja eläkekassoja. Erityisesti fokus on työeläkevakuutusyhtiöissä.

Lisäksi Suomen työeläkejärjestelmään kuuluu lailla perustettuja eläkelaitoksia (Merimieseläkekassa, Maatalousyrittäjien eläkelaitos) sekä julkisen alan eläkevakuuttajia (kuten KEVA, Valtion eläkerahasto ja Kirkon eläkerahasto). Tämä patteristo ei koske näitä eläkelaitoksia, vaikka jotkut kysymykset ja vastaukset soveltuvat myös niihin.

1. Miksi yksityisen sektorin työeläkejärjestelmä on hajautettu?
2. Miksi riskejä täytyy hajauttaa?
3. Onko työeläkevakuutusyhtiöiden sijoitustoiminta aidosti erilaista?
4. Eikö usean toimijan malli tuo päällekkäisyyttä ja siten kuluja?
5. Mikä on kilpailusta saatava hyöty?
6. Onko mitään tietoa siitä, onko eläkejärjestelmä tehokkaasti hoidettu?
7. Miksi toimijoiden täytyy olla yksityisiä?
8. Kuka päättää työeläkevakuutusyhtiöiden yhdistämisestä?
9. Valvotaanko yksityisen sektorin eläketoimijoita (työeläkevakuutusyhtiöt, eläkesäätiöt, eläkekassat)?
10. Miksi EU-sääntely ei koske työeläkevakuutusyhtiöitä?
11. Entä jos työeläkevakuutusyhtiöt olisivat erillisiä sijoitusrahastoja, mutta toimeenpano olisi keskitetty?
12. Estävätkö vakavaraisuusäännökset järkevän sijoitustoiminnan?
13. Sisältyisikö eläkejärjestelmän keskitettyyn malliin riskiä siitä, että eläkevaroja käytettäisiin muista kuin eläkepoliittisista lähtökohdista?

Miksi yksityisen sektorin työeläkejärjestelmä on hajautettu?

Lakisääteistä työeläkejärjestelmää perustettaessa 1960-luvulla se päätettiin antaa yksityisten toimijoiden hoitoon. Historialliset kokemukset aikaisemmasta konfiskoinnista, eli varojen ottamisesta valtion haltuun, muodostivat painetta perustaa nimenomaan yksityisiin toimijoihin perustuva järjestelmä erilleen valtiosta. Sittemmin moni asia on muuttunut, mutta työeläkejärjestelmän perusrakenteet ovat säilyneet kutakuinkin samoina. Hajautuksella on monia hyötyjä. Näistä tärkeimmät on riskien hajautuminen, keskinäinen kilpailu ja työeläkevarojen käyttö niille varattuun tarkoitukseen.

Miksi riskejä täytyy hajauttaa?

Hajauttaminen useaan työeläkevakuutusyhtiöön ei ole edellytys sijoitussalkun hajautuksen toteutumiselle. Myös yhden toimijan mallissa lähes varmasti toteutettaisiin sijoitussalkun tehokasta hajauttamista. Työeläkevakuutuksen hajauttamisella toteutetaan usealle toimijalle hajautettu päätöksenteko. Keskitetyssä mallissa sijoitustoiminnan isot linjat olisivat todennäköisesti vain muutaman keskeisen henkilön päätöksistä kiinni. Päätöksentekoa hajauttamalla varmistetaan, että se on monipuolista. Erilaiset sijoitusstrategiat tuovat hajautusta ja kilpailua eläkejärjestelmään. Vaikka merkittävin riskien hajautus koskee nimenomaan sijoitustoimintaa, myös muita riskejä, kuten operatiiviset riskit, hajautuu.

Onko työeläkevakuutusyhtiöiden sijoitustoiminta aidosti erilaista?

Työeläkevakuutusyhtiöiden sijoitusjakaumat muistuttavat yleisesti ottaen toisiaan. Eri pääomaisuuslajien välillä ei ole valtavia eroja – täysin erilaiset sijoitussalkut eivät olisi ehkä tarkoituksenmukaisiakaan. Tarkemmin tarkasteltuna selviä eroja on havaittavissa. Joidenkin omaisuuslajien osalta työeläkevakuutusyhtiöt ovat tehneet selvästi toisistaan poikkeavia ratkaisuja. Hyvä kysymys on, tulisiko työeläkevakuutusyhtiöiden sijoitussalkkujen olla vielä enemmän toisistaan poikkeavia ja mitkä mekanismit sijoitussalkkujen koostumusta ohjaavat. Sijoitussalkkujen koostumukseen vaikuttaa osaltaan sääntely, mutta paljon on myös työeläkevakuutusyhtiöiden omien päätösten varassa.

Eikö usean toimijan malli tuo päällekkäisyyttä ja siten kuluja?

Kyllä lyhyellä aikavälillä. Kun samaa toimintaa harjoittaa useampi yritys, toiminnoissa on väistämättä päällekkäisyyksiä. Näin on kaikkialla elinkeinotoiminnassa, vaikkapa päivittäistavarakaupassa. Lakisääteinen työeläkevakuutustoiminta on toki oma erityisalansa, mutta yhtä lailla hajautuksen myötä kilpailuun perustuvaa. Työeläkevakuutusyhtiöt tekevät yhteistyötä niiltä osin kuin se on tarkoituksenmukaista tai ylipäänsä mahdollista. Esimerkiksi tietyt tietojärjestelmät ovat työeläkevakuutusyhtiöille yhteiset.

Mikä on kilpailusta saatava hyöty?

Keskinäinen kilpailu pitää pitkällä aikavälillä järjestelmän hallintokulut kurissa. Se myös monipuolistaa ja parantaa palveluita. Tarkkaa euromäärää kilpailun hyödyistä ei voi antaa. Ei voida luoda vaihtoehtoista historiaa, jossa yksityisen sektorin eläkejärjestelmää olisi hoitanut julkinen monopolilaitos, johon kulurakennetta verrattaisiin. Kansainvälinen vertailu on myös vaikeaa, mutta Suomen hajautettu toimeenpano vaikuttaisi selvitysten valossa olevan tehokasta.

Onko mitään tietoa siitä, onko eläkejärjestelmä tehokkaasti hoidettu?

Eläketurvan toimeenpanokustannusten vertailu on hankalaa. Kansainvälistä vertailua hankaloittaa, että kahta täysin samanlaista eläkejärjestelmää ei ole. Vuonna 2013 Keith Ambachtsheerin tekemä selvitys nosti esiin, että toimeenpanossa voisi olla tehokkuusmielessä parannettavaa. Eläketurvakeskus teki asiasta jatkoselvityksen vuonna 2013, jonka mukaan Suomen työeläkejärjestelmän hallintokulut näyttäisivät vertailussa muihin maihin olevan kilpailukykyisellä tasolla tai vertailukohdasta riippuen jopa matalat. Näiden selvitysten jälkeen eläkejärjestelmässä on tapahtunut muun muassa useita fuusioita.

Miksi toimijoiden täytyy olla yksityisiä?

Eläkejärjestelmän rakentuminen yksityisoikeudellisten toimijoiden varaan takaa sen, että edellä olevat hajautettua järjestelmää puoltavat näkökohdat ylipäänsä voivat olla mahdollisia. Koska toimijat ovat yksityisoikeudellisia, ne tekevät päätöksensä itsenäisesti säännösten ja määräysten asettamissa puitteissa. Tämä takaa sen, että sijoitusten päätöksenteko hajautuu, kilpailu toimii ja eläkevaroja käytetään oikeaan tarkoitukseen.

Kuka päättää työeläkevakuutusyhtiöiden yhdistämisestä?

Työeläkevakuutusyhtiöt ovat yksityisiä toimijoita ja valtaosin keskinäisiä vakuutusyhtiöitä, joiden asiakkaat ovat samalla yhtiön omistajia ja käyttävät valtaa yhtiökokouksessa. Työeläkevakuutusyhtiöt, tai siis heidän omistajansa, päättävät mahdollisista yritysjärjestelyistä. Täten työeläkevakuutusyhtiöiden yhdistyminen on normaalien liiketoiminnan periaatteiden mukaan niiden omistajien tahdosta kiinni.

Yksityisen työeläkesektorin toimijoita tulee olla kuitenkin niin paljon, että hajautuksen perusperiaatteet toimivat. Yritysjärjestelyihin, vakuutuskannan siirtoihin ynnä muihin vastaaviin toimenpiteisiin liittyen työeläkevakuutusyhtiön varat kuuluvat vakuutuksenottajille osana vakuutuskantaa. Siihen kuuluvat varat on käytettävä vakuutettujen eläketurvan toteuttamiseen. Eläkevarojen käyttö niille varattuun tarkoitukseen on siis turvattu.

Valvotaanko yksityisen sektorin eläketoimijoita (työeläkevakuutusyhtiöt, eläkesäätiöt, eläkekassat)?

Kyllä valvotaan – valvojana toimii Finanssivalvonta. Eläkkeiden laskuperusteet käsittelee sosiaali- ja terveysministeriö.

Miksi EU-sääntely ei koske työeläkevakuutusyhtiöitä?

EU-sääntely sinänsä koskee myös työeläkevakuutusyhtiöitä, mutta vakuutusyhtiöitä koskevaa keskeistä Solvenssi II -direktiiviä ei sovelleta niihin. Näin sovittiin jo Suomen liittyessä Euroopan Unioniin. Yksityissektorin eläkejärjestelmä on monelta osalta sellainen, että se ei sovi kyseisen direktiivin periaatteisiin. Lakisääteisen työeläkevakuutuksemme hoitaminen suurelta osin jakojärjestelmällä olisi mahdotonta EU:n vakuutusdirektiivin alla, koska direktiivi estää vakuutusehtojen ja laskuperusteiden ennakkovahvistuksen.

Entä jos työeläkevakuutusyhtiöt olisivat erillisiä sijoitusrahastoja, mutta toimeenpano olisi keskitetty?

Työeläkevakuutusyhtiöt ovat nimensä mukaisesti vakuutusyhtiöitä, eivät rahastoja. Jos yksityissektorin eläkejärjestelmä muutettaisiin toisenlaiseksi, koko työeläkkeiden rahoitusmekanismi ja riskinkanto tulisi rakentaa toisista lähtökohdista. Rahastomalli sopisi, jos samalla eläkemalli muutettaisiin maksuperusteiseksi. Maksuperusteisuus tarkoittaa sitä, että eläkkeen suuruus määräytyisi sen mukaisesti, minkä verran eläkerahastoihin on kertynyt varoja. Eläkettä maksetaan niin paljon kuin kertyneistä varoista riittää, ja jos eläkkeiden rahoittamisessa on vaikeuksia, leikataan maksussa olevia eläkkeitä

Etuusperusteisen eläkemallin riskien hallinnassa vakuutusyhtiömalli on oikea lähtökohta. Etuusperusteisessa mallissa eläkkeen suuruus on päätetty etukäteen ja jos rahoittamisessa on vaikeuksia, kerätään lisää eläkemaksuja. Järjestelmän näin perusteellinen muuttaminen vaatisi huolellista vaihtoehtojen arviointia. On myös hyvin epäselvää, miten muutos voisi toteutua: kuka päätöksen voisi tehdä ja miten se toteutettaisiin?

Tärkeintä olisi määritellä se, mitä mallin uudistamisella tavoiteltaisiin. Joitakin hajautetun eläkejärjestelmän positiivisista piirteistä ainakin menetettäisiin. Esimerkiksi työeläkkeissä kilpaillaan myös toimeenpanon tehokkuudella ja palvelun laadulla. Tätä elementtiä ei olisi, jos toimeenpano olisi keskitetty.   

Estävätkö vakavaraisuusäännökset järkevän sijoitustoiminnan?

Työeläkevakuutusyhtiöt päättävät itsenäisesti sijoitustoiminnastaan mutta vakavaraisuussäännökset muodostavat kehikon, jonka puitteissa sijoitustoimintaa harjoitetaan. Vakavaraisuussäännökset ovat erottamaton osa vakuutustoimintaa, koska niiden tarkoitus on turvata se, että vakuuttaja selviää vastuullaan olevista velvoitteista. Sijoitustoiminnan osalta oleellista on se, kuinka suuri osa riskeistä on yksittäisen eläkelaitoksen vastuulla, ja kuinka suuri osa riskistä kannetaan yhteisesti. Tämä määrittää sen, miten kunkin työeläkevakuutusyhtiön on tarkoituksenmukaista sijoitussalkkunsa järjestää, mikä yhteenlaskettuna antaa koko eläkejärjestelmän sijoitussalkun.

Perimmäinen kysymys on, kuinka paljon sijoitusriskiä eläkejärjestelmässä halutaan ottaa tulevien parempien tuottojen toivossa. Tämän jälkeen tulee tutkia, ovatko vakavaraisuussäännökset sille esteenä.

Sisältyisikö eläkejärjestelmän keskitettyyn malliin riskiä siitä, että eläkevaroja käytettäisiin muista kuin eläkepoliittisista lähtökohdista?

Työeläkevakuutuksen lakisääteiseen luonteeseen kuuluu, että vakuutusmaksut kerätään lainsäädännön pohjalta. Tästä seuraa, että kertyneillä varoilla on julkista luonnetta, jolloin niihin liittyy poliittinen ulottuvuus. Samalla kerättyjen eläkevarojen on turvattava eläkkeet pitkällä aikavälillä. Eläkejärjestelmän turvallisuus ei voisi olla kovin korkea, jos eläkevarojen käyttö olisi alistettu kulloinkin vallassa olevan hallituksen tavoitteille. Tämän tyylisisistä eläkevaroihin kohdistuvista riskeistä on lukuisia valitettavia esimerkkejä ympäri maailmaa. Aikanaan myös Suomessa riskin realisoituminen aiheutti sen, että järjestelmän toimeenpano hajautettiin yksityiselle sektorille.

Yhteiskunnassa on myös muita toimintoja, joiden hallinnointi on haluttu pitää pitkäjänteisenä. Keskuspankin toiminnan tapaan on perusteltua, että eläkejärjestelmän toiminnan pitkäjänteisyys turvataan pitämällä järjestelmä erossa päivänpolitiikasta.