Pankkiunioni lisää euroalueen vakautta –
riskejä on kuitenkin vähennettävä
ennen yhteisvastuun lisäämistä
- Pankkiunionin tavoitteena on tukea rahoitusmarkkinoiden vakautta, heikentää pankkien ja valtioiden välistä kytköstä sekä edistää reilua kilpailua.
- Pankkiunionin yhteisvastuun lisäämisessä on edettävä varovasti. Eri maiden pankkien nykyiset ongelmat on korjattava ja riskejä vähennettävä ennen kuin yhteisvastuuta syvennetään.
- Yhteisessä kriisinratkaisumekanismissa yhteisvastuun käyttö on minimoitava. Sijoittajavastuun on oltava ensisijainen rahoituslähde. Pankkikriisien kustannukset maksatetaan ensisijaisesti pankkien omistajilla ja velkojilla. Toissijaisesti kustannukset katetaan pankkien välisellä yhteisvastuulla yhteisen kriisinratkaisurahaston kautta.
- Yhteistä talletussuojaa voidaan edistää vasta, kun eri maiden pankkien nykyiset ongelmat on korjattu ja riskejä vähennetty riittävästi.
- Pankkiunionissa kunkin pankin omien sijoittajien tulisi kantaa riskit ja tappiot ja talletussuojarahaston rahojen tulee pysyä tallettajien turvana.
Euroopan pankkiunioni koostuu yhteisen pankkivalvonnan lisäksi yhteisestä eurooppalaisesta kriisinratkaisujärjestelmästä sekä yhdenmukaisesti toimivista kansallisista talletussuojajärjestelmistä.
Pankkiunionin tavoitteena on tukea rahoitusmarkkinoiden vakautta, heikentää pankkien ja valtioiden välistä kytköstä sekä edistää reilua kilpailua.
Keskeinen tekijä on sijoittajavastuu. Pankkikriisien kustannukset maksatetaan ensisijaisesti pankkien omistajilla ja velkojilla. Toissijaisesti kustannukset katetaan pankkien välisellä yhteisvastuulla yhteisen kriisinratkaisurahaston kautta.
Suomen finanssiala on tukenut pankkiunionin luomista. FA:n mielestä se lisää euroalueen rahoitusjärjestelmän vakautta. Yhdenmukainen valvonta ja yhteiset pelisäännöt edistävät reilua kilpailua.
Riskejä vähennettävä ennen yhteisvastuun lisäämistä
Komissio antoi marraskuussa 2015 asetusesityksen yhteisestä eurooppalaisesta talletussuojajärjestelmästä (European Deposit Insurance Scheme, EDIS). FA on suhtautunut kriittisesti esitykseen ja pitänyt parempana jatkaa kansallisten talletussuojajärjestelmien yhdenmukaistamista EU-maissa. Riskien jakamista yhteisen talletussuojan kautta voidaan harkita vasta, kun eri maiden pankkien nykyiset ongelmat on korjattu ja riskejä vähennetty riittävästi. Jos yhteinen talletussuoja otetaan käyttöön, sen tulisi ainakin alkuvaiheessa olla vain likviditeettitukijärjestely, joka auttaa kansallisia rahastoja takaisin maksettavilla lainoilla.
Syvenny
FA:n mielestä pankkiunioniin kuuluvassa yhteisessä kriisinratkaisumekanismissa yhteisvastuun käytön minimointi on tärkeää. Sijoittajavastuun on oltava ensisijainen kriisinhoitotoimien rahoituslähde. Kriisirahaston käyttökynnyksen pitää olla korkea. Joidenkin maiden pankkijärjestelmiä rasittavien järjestämättömien saamisten ja muiden ongelmaerien hoitamisessa tulee nojata olemassa oleviin EU-säännöksiin eli elvytys- ja kriisinratkaisudirektiiviin sekä valtiontukisääntöihin. Mikäli ongelmien hoitamisessa käytetään omaisuudenhoitoyhtiöitä (”roskapankkeja”), niiden tulee olla kansallisia ja mahdolliset tappiot tulee kattaa kansallisesti, ei yhteisvastuullisesti. Tarvittaessa EU:ssa voidaan luoda harmonisoitu kehikko, jota maat kansallisesti soveltavat.
FA ei pitänyt viisaana euroryhmän marraskuussa 2020 tekemää päätöstä aikaistaa kriisinratkaisurahaston vararahoitusjärjestelyn käyttöönottoa keskellä koronan laukaisemaa talouskriisiä. Samalla pankeilta perittävät ylimääräiset vakausmaksut päätettiin tuoda nopeutetussa tahdissa yhteisen taakanjaon piiriin. Alkuperäistä aikataulua ei olisi pitänyt muuttaa ennen kuin pankkiunioniin kuuluvien pankkien riskit ovat merkittävästi vähentyneet.
Omaisuudenhoitoyhtiöiden tulee olla toiminnassaan mahdollisimman pitkälle markkinaehtoisia, eivätkä ne saa vääristää kilpailua. Jos valtiontukea käytetään, on noudatettava sääntöjä, joiden mukaan tuki edellyttää pääsääntöisesti osittaista sijoittajanvastuun toimeenpanoa.
