Julkisuudessa vaalien alla väläytelty ehdotus institutionaalisten sijoittajien verollepanosta ei innosta Turun yliopiston yritysjuridiikan professoria Reijo Knuutista. Esitetty lähdevero olisi vaikea saada käytännössä toimimaan, ja se saattaisi heikentää Suomen houkuttelevuutta rahastoyhtiöiden ja ulkomaisten sijoittajien silmissä. Verollepano rankaisisi myös suomalaisia eläkeyhtiöitä.
Ehdotettu lähdevero vaikuttaisi Knuutisen mukaan eläkeyhtiöihin ja varsinkin rahastoyhtiöihin. Knuutinen uskoo, että lähdevero saisi monet rahastoyhtiöt pohtimaan uudelleen sijoitusvalintojaan sekä sijaintiaan.
”Varsinkin pienet rahastoyhtiöt varmasti katsoisivat, josko saman riskin ja tuoton saisi pienemmällä verolla jostain muualta.”
Finanssiala ry:n näkemyksen mukaan rahastoliiketoiminnan ja osaamisen pitäminen kotimaassa on tärkeää koko yhteiskunnan kannalta. Se tukee monipuolista finanssisektoria, ylläpitää työpaikkoja ja tuo verotuloja.
Rahastoyhtiön kotipaikan vaihto ei edes olisi mikään iso operaatio. Knuutinen muistuttaa, että Pohjoismaiden suurin pankkikonserni Nordeakin vaihtoi kotipaikkansa Ruotsista Suomeen muun muassa vakaamman sääntely-ympäristön takia.
”Jos Nordea pystyy vaihtamaan kotipaikkaansa, ei se olisi iso homma sijoitusrahastoyhtiöllekään.”.
Protektionismin haamu
Knuutinen uskoo, että verollepano vaikuttaisi myös suomalaisten eläkeyhtiöiden tuottoihin.
”Lähtökohtaisesti verolla olisi vaikutusta joko eläkemaksuihin tai eläkkeiden määriin”, Knuutinen pohtii.
Ulkomaisten institutionaalisten sijoittajien verottaminen kuulostaa yksinkertaiselta tavalta hankkia valtiolle verotuottoja. Todellisuus on kuitenkin monimutkaisempi, Knuutinen huomauttaa. Vaikka institutionaalisten sijoittajien osingot saataisiin verolle, torppaisivat esimerkiksi monien valtioiden kanssa tehdyt sopimukset päätöksen verotuottoja.
”Suomella on nollaverosopimukset muun muassa Britannian, Ranskan ja Irlannin kanssa. Tämä tarkoittaa, että näistä maista tulevien sijoittajien osinkoja ei voi verottaa”, Knuutinen sanoo. Käytännössä siis suomalaiset sijoittajat olisivat väistämättä veron kohteena, ja ulkomaiset sijoittajat voisivat saada osingot edelleen verovapaasti esimerkiksi näiden verosopimusten perusteella.
Uudenlaista veroa on perusteltu etenkin sillä, että ulkomaiset sijoittajat saadaan maksamaan veroja Suomeen. Knuutinen ei lämpene protektionistiselle ajatukselle asettaa uusia veroja erityisesti ulkomaisia sijoittajia silmällä pitäen.
”Verotuksen kohdentaminen tiettyyn ryhmään, etenkin maantieteelliseen, kuulostaa vanhanaikaiselta. Monet valtiot nimenomaan pyrkivät veroratkaisuilla houkuttelemaan ulkomaisia sijoittajia.”
Knuutinen kritisoi, että lähdeveron kaltaisia esityksiä ei pitäisi heitellä kovin kevein mielin. Esitykset antavat sijoittajille signaalin, että Suomen verotus ei välttämättä ole vakaata ja ennustettavaa. Voisivatko jo pelkät suunnitelmat osinkojen verottamiseksi karkottaa ulkomaisia sijoittajia Suomesta?
”Osa esityksistä menee toki vaalikeskustelun piikkiin”, Knuutinen toppuuttelee. ”Pahin mahdollinen skenaario olisi, jos lähdeveron kaltainen uudistus toteutettaisiin, eikä sillä olisikaan kaavailtuja vaikutuksia valtion verotuloihin. Silloin samalla kerralla karkotettaisiin ulkomaisia sijoittajia ja rapautettaisiin veropohjaa.”