Finanssialan EU-tavoitteet

Finanssisektoriin kohdistuu suuri määrä sääntelyä, josta valtaosa tulee EU-tasolta. EU:ssa siis tehdään lainsäädäntöä, jonka pitäisi sopia paitsi Suomen ja Hollannin mutta myös Bulgarian ja Italian finanssisektorille. Ei siis olekaan ihme, jos välillä joudumme ihmettelemään logiikkaa Brysselin päätösten takana.

Vaikka EU ei olekaan täydellinen, on se silti meille oikea osoite: Suomen paikka on EU:n ytimessä. Se on sekä suomalaisen finanssialan että suomalaisten etu. EU tuo meille vakautta ja yhteisten, isojen markkinoiden etuja.

Tämä ei silti tarkoita, että meidän pitäisi nykytilaankaan tyytyä; välimerellinen sääntely kun sopii harvoin pohjoisen pakkasiin. Suomen on aika ottaa aidosti kokoaan suurempi rooli EU:ssa!

FA:n keskeisiä EU-tavoitteita tiivistettynä

• Suomen on oltava aktiivinen jäsen yhtenäisessä ja vahvassa EU:ssa ja tuotava aktiivisesti esiin omat kansalliset erityispiirteensä.
• Finanssiala on keskeinen osa EU:n strategista autonomiaa ja turvallisuutta. Sääntelyllä on mahdollistettava finanssialalle sen tehtävien sujuva ja monipuolinen toteuttaminen. 
• EU ei saa säännellä kilpailukykyään hengiltä. Sisämarkkinoiden toimintaa on tehostettava, ja jäsenmaiden tasapuolisia toimintaedellytyksiä on tuettava. Liiallinen sääntely uhkaa yksityisen sektorin ja kotitalouksien investointeja sekä vihreää siirtymää.

• Ennen uuden sääntelyn luomista on tarkasteltava kriittisesti voisiko asian ratkaista parantamalla vanhaa lainsäädäntöä tai tehostamalla sen soveltamista.
• EU-sääntelyn uudelleentarkastelu on tehtävä vasta, kun on riittävästi kokemusta nykysääntelyn toimivuudesta.
• Komission tavoitteiden on oltava  johdonmukaisia, ja ehdotusten väliset mahdolliset ristiriidat on tunnistettava.
• Sääntelyn vaikutusarviointeja on parannettava, ja yhteisvaikutuksia on arvioitava jo valmisteluvaiheessa.
• Riittävä toimeenpanoaika on välttämätön. Direktiiviä tai asetusta tulisi soveltaa vasta, kun alemman tasoinen 2-tason sääntely on valmis.
• EU-säännösten toimeenpanossa on pidättäydyttävä kansallisesta lisäsääntelystä.

• Suomen on oltava jatkossakin muovaamassa vakaata toimintaympäristöä talous- ja rahaliiton, yhteisen valuutan sekä pankkiunionin kautta.
• Jäsenmaiden vastuuta julkisesta taloudestaan sekä markkinakurin roolia on korostettava. Taloudelliselle yhteisvastuulle on oltava selkeästi määritellyt rajat. Yhteisesti sovittujen sääntöjen rikkomiselle on asetettava uskottavat sanktiot. 
• Jäsenmaiden pankkien riskejä on vähennettävä edelleen ja nykyiset ongelmat on korjattava. Jos yhteinen talletussuoja luodaan, sen tulee olla luonteeltaan lainamuotoinen likviditeettitukijärjestely, jossa lähtökohtaisesti ei synny yhteisvastuullisia tappioita.
• Makrovakausvälineiden ennakoitavuutta ja läpinäkyvyyttä on lisättävä. Yhtä riskiä kohden tulee asettaa vain yksi pääomavaade tai muu rajoitus, eikä pääomavaateiden kokonaistaso saa nousta nykyisestä. Pankeille ei voi sälyttää muiden sektorien riskejä.
• Makrovakausvälineitä pitäisi käyttää yhdenmukaisin perustein EU-maissa, jotta sisämarkkinoilla olisi tasaiset kilpailuedellytykset.

• Työtä EU:n pääomamarkkinoiden kehittämiseksi on jatkettava. Yksityisen rahoituksen monipuolisuus ja pääomien sujuva liikkuvuus on turvattava.
• Toimivammat ja monipuolisemmat pääomamarkkinat luodaan ensisijaisesti markkinoiden omin voimin. Hyvin toimivien kansallisten markkinoiden toimintaa ei tule hankaloittaa.
• Sääntelyä, joka estää pääomien virtaamisen rajojen yli, on purettava.
• Jäsenmaiden kansallisen sääntelyn ja kansallisen valvonnan yhtenäisyyttä on edistettävä. Pirstaloitunut sääntely-ympäristö eri jäsenvaltioissa haittaa rajat ylittävää toimintaa.
• Finanssitransaktioveron (FTT) asettamisesta, tai muista pääomamarkkinoiden toimintaa voimakkaasti haittaavista toimista, ei pidä tehdä päätöksiä.

• Laadukas sijoittajansuoja, yhteiset pelisäännöt ja yhdenmukainen valvonta ovat sekä toimialan että vähittäisasiakkaan etu. 
• EU-tason sääntelyllä ei voida korjata joidenkin jäsenmaiden heikkoa sijoittajansuojan täytäntöönpanoa tai tehotonta valvontaa, vaan nämä asiat on ensin pantava kuntoon kansallisesti.
• Sääntelyn laatua ja yhtenäisyyttä tulee parantaa. Tavallista sijoittajaa ei saa hukuttaa liialliseen ja epäyhtenäiseen tietoon. Sijoittajansuojaa ei pidä rakentaa toinen toisensa päälle rakentuvista uusista osista, jotka eivät sovi yhteen. 
• Sijoitustuotteita koskevien tietojen on oltava ymmärrettäviä, selkeitä ja vertailukelpoisia. Monipuolinen tuotevalikoima kannustaa sijoittamaan, mikä lisää pääomia vihreään kasvuun ja digitalisaatioon. 
• Hyvä finanssilukutaito on osa toimivaa sijoittajansuojaa, ja sen edistämiseen tulisi panostaa. Myös julkisen vallan tulisi osallistua kuluttajien valistamiseen esimerkiksi tietoisuuden nostamiseksi erilaisista huijauksista. 

• Petosten torjuntaan tarvitaan uusia keinoja. Verkkorikolliset hyödyntävät toiminnassaan uusinta teknologiaa, sen haavoittuvuuksia, huijaussivustoja ja laillisten toimijoiden nimissä lähetettyjä huijausviestejä. Rikolliset toimivat rajoista välittämättä, joten torjuntatoimiin tulee panostaa myös EU-tasolla ja muillakin toimialoilla, tarvittaessa esim. teleyrityksiä velvoittavalla lainsäädännöllä.
• Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ehkäisyä koskevan sääntelyn on oltava selkeää, riskilähtöistä ja koko EU-alueelle yhteistä. Finanssiyritysten keskinäisen sekä niiden ja viranomaisten välisen tietojenvaihdon ja yhteistyön edellytyksiä on vahvistettava.
• Pankkien mahdollisuuksia puuttua maksuihin, joihin liittyy rikos- tai rahanpesuepäily, tulee parantaa. Maksut on voitava pysäyttää tai peruuttaa riittävän matalalla kynnyksellä, ja epäiltyjä rikoksia ja niiden tekijöitä koskevia tietoja tulee voida vaihtaa pankkien ja soveltuvin osin myös muiden finanssiyritysten välillä.

• Finanssialan digitalisaatio mahdollistaa uudet innovaatiot, tehokkaammat toimintatavat ja monipuoliset palvelut. Sääntelyn on oltava tasapuolista sekä finanssialan että finanssialan ulkopuolisille toimijoille. Samoja riskejä ja samanlaisia toimijoita on säänneltävä samoin tavoin.
• Finanssialan tulee voida hyödyntää vastavuoroisesti myös alan ulkopuolista dataa.
• Sääntelyhankkeiden yhteisvaikutuksiin on kiinnitettävä huomiota. Loppukäyttäjän eli asiakkaan näkökulmasta tärkeää on uudistusten käytettävyys, hyödyt ja selkeys, kustannus-hyötysuhdetta unohtamatta. 
• Sääntelyssä on löydettävä tasapaino innovaatioiden tukemisen ja haittojen sääntelyn välillä. Sääntelyn on mahdollistettava liiketoiminnallisesti kestävien ratkaisujen tarjoaminen. Sääntelyn tulee olla markkinaehtoista ja teknologianeutraalia ja sillä on puututtavaa keskeisiin riskeihin markkinoilla ja sijoittajansuojassa. 
• Finanssialan palveluiden toimivuuden edellytyksenä on, että muu tarvittava infrastruktuuri toimii sujuvasti. Infrastruktuurin – kuten sähkönjakelu – toimivuus ja resilienssi on turvattava.

• Finanssiala on sitoutunut EU:n kestävyystavoitteisiin. Väärin kohdistettu sääntely vaarantaa tavoitteiden toteutumisen. Ilmastonmuutoksen lisäksi tärkeitä painopisteitä ovat luontokadon torjuminen ja sosiaalisen vastuun kehittäminen.
• Määrä ei korvaa laatua. Ala kaipaa aikaa sopeutua ja kehittyä. Liian nopeat voimaantuloaikataulut ja keskeneräisyys aiheuttavat ongelmia käytännön toimeenpanossa. Kaiken kestävyyssääntelyn tulee perustua huolellisiin vaikutusarviointeihin. 
• Kestävän rahoituksen määritelmiä tulee selventää ja yhdenmukaistaa. Näin vähennetään myös viherpesun riskiä ja tuetaan markkinoiden yhteismitallisuutta.
• Finanssiala tarvitsee vertailukelpoista ja selkeää dataa vihreän siirtymän mahdollistamiseksi, velvoitteidensa täyttämiseksi ja viherpesuriskin vähentämiseksi. Riittävää tiedonsaantia finanssialan arvoketjujen osapuolilta on vahvistettava.
• Kestävän rahoituksen sääntelyn vaikutuksia on tarkasteltava erityisesti reaalitalouden vihreän siirtymän toteutumisen näkökulmasta. Keskeisessä roolissa ovat yritykset, joilla siirtymä on vielä edessä tai kesken. Markkinoilla on säilytettävä joustavuus toteuttaa erilaisia kestävän rahoituksen liiketoimintamalleja.
• Ilmastolle ja ympäristölle vahingolliseen liiketoimintaan on kohdistettava sääntelyä, joka pohjautuu saastuttaja maksaa -periaatteelle.