Mika Horelli kirjoittaa kolumnissaan EU:n ja Britannian kauppasopimuksesta, jonka ongelma on, että palvelusektori jäi sopimuksen ulkopuolelle. Erityisesti finanssiteollisuuden jääminen on Britannialle erityisen vahingollista. Tämä monimutkaistaa lisäksi EU:n lainsäädäntöä.
Brexit-kauppasopimus sinetöi Britannian muuttumisen EU-kumppanista kilpailijaksi – Samalla Lontoo jätti kaikki kortit Brysselin käsiin
Iso-Britannia ja Euroopan unioni saivat viime hetkellä sovittua tavarakaupan jatkumisesta ilman tulleja ja kiintiöitä. Suuri ongelma brittien kannalta on kuitenkin se, että maan tärkein vientisektori – palvelut – jätettiin kokonaan kauppasopimuksen ulkopuolelle.
Olen kirjoittanut viimeisen neljän vuoden aikana ainakin parisataa artikkelia brexitistä ja sen odotettavissa olevista seurauksista. Koko tämän ajan olen aivan aidosti yrittänyt löytää rationaalisia ja totuudenmukaisia perusteita brittiäänestäjien enemmistön tahdolle lähteä unionista. Toistaiseksi en ole löytänyt yhtäkään. Järkiperäisten eroperusteiden sijaan brexiteerit ovat tarjoilleet loputtomiin eron perusteeksi joko puolitotuuksia tai epämääräisiä, mutta sitäkin tunteikkaampia motiiveja.
Valheita ja emotionaalista vedätystä
Valheista tunnetuin teipattiin leave-leirin kampanjabussiin vuonna 2016. Myöhemmin pääministeri Boris Johnsonin tärkeimmäksi avustajaksi nousseen Dominic Cummingsin keksimässä sloganissa väitettiin, että Britannian joka viikko Brysseliin lähettämät 350 miljoonaa puntaa voitaisiin käyttää kansallisen terveydenhuollon hyväksi.
Todellisuudessa Britannian nettojäsenmaksu Margaret Thatcherin vuonna 1984 sopimien maksupalautusten ja EU-tukien jälkeen oli vuonna 2015 noin 120 miljoonaa puntaa viikossa eli vain runsas kolmannes brexiteerien väittämästä luvusta. Valhetta ei kuitenkaan korjattu, ja sitä pidetään yhtenä keskeisenä syynä eroa vaatineiden voittoon.
Parhaita esimerkkejä onnistuneesta tunteisiin vetoamisesta olivat muun muassa vaatimukset kansallisen itsemääräämisoikeuden palauttamisesta ja lainsäädäntövallan ottamisesta takaisin omiin käsiin.
Väitteet siitä, että Britanniaa vietiin EU:ssa kuin pässiä narussa pääsevät uuteen valoon, kun huomataan, että vuosina 2009–2015 Britannia oli itse aloitteentekijänä tai kannatti 88 prosenttia EU:n ministerineuvoston hyväksymistä lakiehdotuksista. Vuosina 2004–2009 vastaava prosenttiluku oli 96. Lontoo oli siis yksi Brysselin yhteisen unionipolitiikan keskeisimpiä muotoilijoita ja poliittisesti taitavimpia kotiinpäin vetäjiä. Väistämättä nousee suuri kiusaus kysyä, ketä oikeasti vietiin ja kenen toimesta.
Lisäksi on muistettava, että jokainen Britannian 48-vuotisen EU-jäsenyyden aikana säädetty laki hyväksyttiin maan omassa parlamentissa. Kuningaskunta sai EU-jäsenyydestään huolimatta aivan itse päättää muun muassa pysymisestään punnassa, pitäytymisessään EU:n sisärajatarkastukset lopettaneen ja yhteiseen viisumipolitiikkaan siirtyneen Schengen-alueen ulkopuolella ja lukemattomista muista poikkeuksista EU-jäsenyyden ehtoihin.
Brexitistä Heroic Failure – Brexit and the Politics of Pain -kirjan kirjoittanut, arvostettu irlantilainen journalisti ja tietokirjailija Fintan O’Toole liittää brexitin todelliset motiivit erityisesti brittiläiseen luokkayhteiskuntaan ja varsinkin englantilaisten tiukassa istuvaan harhakuvaan itsestään kaikkia muita parempana kansana.
O’Toole yhtyy myös varoituksiin siitä, että englantilaisten ylemmyysharhat voivat brexitin vahinkojen konkretisoitumisen myötä myös johtaa koko Yhdistyneen kuningaskunnan hajoamiseen. EU:ssa pysymistä vaatineessa Skotlannissa itsenäisyyden kannatus oli kohonnut joulukuun puolivälissä 58 prosenttiin, korkeammalle kuin koskaan aikaisemmin. Siis jo ennen siirtymäkauden päättymistä ja todellisen brexit-arjen alkamista.
Äärimmäisen tärkeä rahoitusala jätettiin limboon
Merkittävin ongelma EU:n ja Britannian sovussa on palvelusektorin jääminen kokonaan kauppasopimuksen ulkopuolelle. Tämä on erityisen vahingollista Britannian isolle finanssiteollisuudelle. Palvelut tuottavat lähes neljä viidesosaa Britannian bruttokansantuotteesta.
Kun Britannian vienti EU-maihin oli vuonna 2019 yhteensä 326 miljardia euroa, tästä 42 prosenttia eli 137 miljardia oli palvelujen vientiä. Erityisen pulmalliseksi brittitalouden kannalta tilanteen tekee se, että tavaraviennin osalta Britannian kauppa EU-maiden kanssa oli 107 miljardia euroa alijäämäistä, mutta palvelujen osalta kauppa oli 20 miljardia euroa ylijäämäistä.
Koska palvelut puuttuvat kauppasopimuksesta, Britanniassa toimivat rahoitusalan yritykset putosivat uudenvuodenyönä EU:n sisämarkkinat kattavan passporting-toimilupajärjestelmän ulkopuolelle.
EU:n finanssiyrityksiä valvova Euroopan keskuspankki EKP teki jo tammikuussa 2019 selväksi, että toimiluvan saamisen ja pitämisen edellytyksenä on yksiselitteisesti se, että pankkien henkilökunta myös oikeasti työskentelee sen toimialueella. Brittipankkien on turha yrittää hankkia toimilupia EU-alueella perustamalla postilokerofirmoja EU-maihin, jos työt todellisuudessa tehtäisiin edelleen Lontoossa.
Finanssialan palvelukauppaa on tarkoitus jatkaa niin kutsuttujen ekvivalenssi- eli vastaavuussäännösten mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että molemmat osapuolet voivat päättää, että tietyn bisnesalueen säädökset ovat riittävän samankaltaisia, jotta keskinäistä kauppaa voidaan tällä sektorilla käydä.
EU:n puolelta hyväksyvä ekvivalenssipäätös on jo viime vuonna tehty määräaikaisena muun muassa johdannaisten selvityksistä, koska Lontoon palveluja korvaavia selvitysjärjestelmiä ei vielä ole riittävästi EU-maissa. Myös tämä päätös tulee uudelleen harkittavaksi vielä tämän vuoden aikana.
Vastaavuuspäätökset eivät kuitenkaan kata nykyisiä rahoituspalveluita kuin valikoiden eivätkä mahdollista läheskään vastaavan laajuista yhteistyötä kuin brittien jättämillä sisämarkkinoilla. Lisäksi EU luvannut vasta maaliskuusta 2021 alkaen tehdä päätöksiä siitä, mitä uusia vastaavuussääntöjä se mahdollisesti hyväksyy. Nekin, jotka EU hyväksyy, voidaan irtisanoa kuukauden varoitusajalla.
Britannian tuottoisin vientikaupan ala jäi toisin sanoen täysin EU:n yksipuolisten päätösten varaan. Se ei lupaa maan palveluviennille EU-maihin aurinkoista tulevaisuutta. Muun muassa Saksan liittokansleri Angela Merkel on toistanut useaan otteeseen, että erotessaan EU:sta Britannia muuttuu kumppanista kilpailijaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että EU-mailla on suurempi intressi kehittää omia palvelujaan kuin myöntää briteille lupia kaupata omiaan unionin markkinoilla.
Brittijuristit yrittivät löytää Irlannista takaoven EU-markkinoille
Brexit-siirtymäkauden loppumisen myötä myös esimerkiksi brittiläisten lakimiesten kelpoisuus toimia EU-maissa päättyi. EU:n sääntöjen mukaan sen alueella toimivien asianajajien on rekisteröidyttävä jossain EU-maassa voidakseen toimia unionin alueella.
Lähes kolmetuhatta englantilaista ja walesilaista lakimiestä ehti toukokuuhun 2019 mennessä rekisteröityä asianajajiksi Irlannin tasavallassa ennen kuin maan asianajajaliitto linjasi, että jos brittijuristit haluavat harjoittaa laillisesti ammattiaan Irlannissa ja siis sitä kautta EU-alueella, heidän täytyy myös toimia Irlannissa paikallisesta toimipaikasta käsin. Suomessakin noudatetun käytännön mukaan asianajajaksi rekisteröityminen Irlannissa edellyttää maan asianajajaliiton jäsenyyttä.
Liiton mukaan suurin osa niistä brittijuristeista, jotka yrittivät rekisteröityä Irlantiin, oli erikoistunut kilpailu- ja kauppaoikeuteen. Rekisteröitymisen Irlantiin piti avata heille mahdollisuus edustaa rahakkaita yritysasiakkaita muun muassa EU-tuomioistuimissa.
Tullittomuuskin on ehdollista
Kun Britannian ja EU:n jouluaattona hyväksymää kauppasopimusta arvioidaan vähän tarkemmin, huomataan että Britannialle kävi juuri niin kuin oli ennakoitavissa: se joutui taipumaan lähes kaikessa itseään seitsemän kertaa suuremmalle EU:lle.
Sopimusneuvotteluissa pitkään kiistelty kysymys tasapuolisesta kilpailusta ja siihen liittyvien ristiriitojen ratkaisuista jäi odottamaan myöhempiä ratkaisuja. Muodollisesti Britannia ei sitoutunut EU:n valtionapuja, ympäristöä ja työntekijöiden oikeuksia koskeviin normeihin. Käytännössä EU voi kuitenkin määrätä brittiläisille tuotteille tullimaksuja, jos se katsoo Britannian rikkovan reilun pelin sääntöjä.
Mitä enemmän britit siis yrittävät käyttää uusia vapauksiaan, sitä todennäköisemmin EU niistä rankaisee. Väittää Johnsonin hallitus mitä tahansa, Britannian on käytävä kauppaa EU:n kanssa EU:n ehdoilla myös tulevaisuudessa.
Vain aika näyttää sopimuksen todellisen merkityksen
On hyvin vaikea sanoa, kuinka hyväksi tai huonoksi laiha EU-sopimus Britannian kannalta lopulta osoittautuu. Lontoon mainostama uusi vapaus solmia itsenäisesti kauppasopimuksia kolmansien maiden kanssa on toistaiseksi poikinut vain sopimuksia, joilla on korvattu jo aikaisemmin EU-jäsenyyden kautta olemassa olleita kauppasopimuksia. Luvattu maailmanvalloitus omilla saavutuksilla antaa vielä odottaa.
Brexitin taloudellisen onnistumisen lähtökohtana pitäisi verrata tilanteita, jos Britannia olisi jatkanut EU:n jäsenenä verrattuna siihen miten talous menestyy unionin ulkopuolella. EU:n jäsenyysvaihtoehto on tietysti tulevaisuudessa hypoteettinen eikä faktaa siitä, miten se olisi vaikuttanut brittien talouteen tule olemaan käytettävissä.
Siksi on katsottava pidemmällä tähtäimellä, miten brittitalous tulee kehittymään verrattuna esimerkiksi Saksan tai Ranskan talouteen. Samalla on kuitenkin muistettava huomioida, että esimerkiksi Saksassa teollisuuden rooli on paljon suurempi, kun taas Britanniassa finanssisektorin rooli on paljon merkittävämpi. Riippumatta siitä, mistä raha tulee, bruttokansantuotteen kehitys kertoo paljon tehtyjen ratkaisujen seurauksista.
Onnistumista voi aikanaan arvioida esimerkiksi asettamalla indeksivertailun lähtökohdaksi kesäkuun lopun 2016, jolloin brexit-kansanäänestys pidettiin ja jonka jälkeen lähtölaskenta alkoi jo vaikuttaa Britannian talouteen.
Ottamalla tähtäimeksi vaikka vuoden 2024, jolloin Britannian on viimeistään järjestettävä seuraavat parlamenttivaalit ja brexit-kauppasopimus on ollut voimassa jo neljä vuotta, voidaan aika hyvin vetää johtopäätöksiä siitä, mikä on ollut brexitin merkitys Britannian talouteen ja kuinka onnistunut nyt solmittu sopimus on ollut. Koronavirus on tietysti tuonut oman kolauksensa maan talouteen, mutta sama kolaus on tapahtunut myös verrokkimaissa.
Juttu on julkaistu MustReadissa 7.1.2021. MustReadin Brysselin-kirjeenvaihtajan työskentelyä tukee taloudellisesti Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin.